Brooklands – museoiden aatelia

Mobilistin numerossa 4/2009 raportoitiin roadtripistä Englantiin. Iskuryhmä osti Rover Metron ja vieraili mm. Brooklandsin museossa. Juttuun ei mahtunut kuin murto-osa kuvista, joten tässä hieman lisäkuvia ja -tunnelmia upeasta Brooklands-museosta. Lue koko juttu Mobilistista; vanhoja irtonumeroita saa tilattua Kioskista. Uudet numerot ovat vielä parempia, tilaa siis Mobilisti.

teksti ja kuvat: Matti Ouvinen

“…Jatkamme kohti Brooklandsia. Saapuessamme Brooklandsiin huomaamme, että kunniakkaan brittiläisen ilmailuteollisuuden kehdon on vallannut kolmannen valtakunnan virallinen autotehdas. Mercedes on ostanut suuren osan alueesta omalle toimintakeskukselleen, jossa mersumiehet pääsevät tormuuttamaaan johtotähdillään maastossa ja asfalttipinnotteisilla käsittelyradoilla.

Brooklands on brittiläisen autourheilun ja ilmailun kunniakkaimpia paikkoja ja yksi ennensotaisen nopeusennätystehtailun pyhistä radoista. Sen 2,75 mailia pitkällä betoniovaalilla ajettiin vuodesta 1907 alkaen kolmenkymmenen vuoden ajan nopeusennätyksiä ja arvokkaita kilpailuja. Brooklandsin museo osoittautuu loistavaksi ja suuremmaksi kuin luulimme. Saamme tutustua mm. museoituun Concordeen ja istua Harrierin ohjaamossa. Sota-aikana Brooklandissä valmistettiin mm. Vickers Wellington -pommittajia ja Hawker Hurricaneja. Toisen maailmansodan jälkeen rata todettiin liian vaaralliseksi vauhtien jatkuvan kasvun takia. Vickers jatkoi lentokonetuotantoa Brooklandsissä, ja 50-luvulla osa doseerattua kaarretta piti purkaa kiitoradan jatkamiseksi, jotta Valiant-atomipommittajat pystyisivät nousemaan kiitoradalta. 1960 Vickersistä tuli osa BAC:tä, ja Brooklandsissa tehtiin mm. Concorden osia.

Autopuolen vetonaula on John Cobbin nopeusennätysauto, valtaisan järeä Napier Railton, jolla ajettiin Brooklandsin nopeusennätys, 230 km/h keskinopeudella. Railtonin 24-litrainen Napier Lion W12-moottori tuotti yli 500 hevosvoimaa, ja vääntöä oli riittävästi.

Tongimme takapihoja ja romukasoja. Museosta henkii tervehenkinen kakan haju, romuja ja projekteja lojuu nurkissa ja kukaan ei ole valittamassa uteliaiden turistien tonkimisista. Lentokonehangaarin takaa löydämme puulaatikkokaupalla Concorden osia. Heinikossa lojuu setti Concorden pyöriä Michelin Air X -renkaineen. Ovaalin varrelta alueen laitamilla löytyy pressujen alla kaksi Aston Martin DB5:n raatoa. Keskellä museoaluetta retkottaa myös puoliksi pressujen ala oleva Lancaster-pommittajan runko. Vapaaehtoistyönä oppaina toimivat vanhat brittiherrat tuntuvat tietävän omista esiteltävistään ja nauttivan museolla puuhastelemisesta.

Omanin sulttaanin Vickers VC10-suihkukoneen ohjaamoa esittelevä George jupisee saksalaisten presenssistä useampaan otteeseen. “Älkää puhuko sodasta, älkää puhuko sodasta…” on heitä ohjeistettu. George jatkaa avautumistaan. “Laukaustakaan ampumatta nuo hunnit ovat vallanneet meidän lentokenttämme, missä tehtiin Wellington-pommittajat ja Concordet ja kaikki…”

Kello lähestyy viittä, ja turinoimme Vickersin ohjaamoa esittelevän Georgen kanssa siitä, kuinka kätevää olisi ottaa lennot Kapkaupunkiin ja ostaa sieltä Lantikka, jolla voisi ajaa kotiin Suomeen. Meidän olisi kuulemma poistuttava yläparkkikselta ennen varttia yli viittä, sillä Mersun väki sulkee puomin silloin. Ajamme yöksi Southamptonin laitamille, jossa vietämme viikonlopun rompetorilla. Taivas tihuttaa vettä…”