ETYK

Tämä tarina julkaistiin Mobilistissa 8/12. Ja se on tosi. Tilaa Mobilisti.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita. Asioita, jotka jäävät tavalliselta Virtaselta huomaamatta. Asioita, joista ei kirjoiteta edes rohkeimmissa paljastuslehdissä. Tällaisten asioiden takana ovat mustapukuiset miehet, joilla on virkamerkki ja ase, ja lupa… no tehdä mitä vain. Näitä miehiä yhdistää se, että he ovat isänmaan asialla – kuka kenenkin isänmaan. Olin yksi niistä miehistä, ja voin kertoa, että me emme soittaneet bluesia tai olleet Jumalan asialla.

Tuona helteisenä heinäkuun loppuna mustapukuiset miehet ympäri maailman olivat kokoontuneina Helsinkiin, ja tekemistä riittikin. Aiemman huippukokouksen kokemuksista oli opittu paljon, nyt ei kukaan pääsisi nokittelemaan turvatoimista. Tavalliset kaduntallaajat havaitsevat kyllä poliisisaattueet ja tiesulut, mutta oikea turvatyö tapahtuu kenenkään huomaamatta. Minun ja ryhmäni vastuulla oli kaikkien mahdollisten häiriöiden havaitseminen, eliminoiminen ja lakaiseminen maton alle. Olisihan siellä voinut tapahtua yhtä jos toista.

Poliisi

Ylikonstaapeli Lahti-Leppälä hikoili nahkapuvussaan. Ajotehtäviä oli moottoripyöräpoliiseille riittänyt erinäisten saattueiden keulilla jo parina päivänä. Tuusulantie oli pyhitetty konferenssiliikenteelle. Sen varsia valvoivat poliisit ja sotilaat. Mannerheimintiekin oli suljettu siviileiltä Postitalolta Runeberginkadulle. Lahti-Leppälälle tuli armeija-ajat mieleen, niin paljon tästä touhusta oli erinäisissä paikoissa odottamista. Silti piti vaikuttaa särmältä ja ryhdikkäältä lainvalvojalta.

Itse TP ei sentään lähtenyt tarkistamaan Kalastajatorpan iltajuhlien järjestelyjä. Adjutantti oli silti lähetetty paikalle virka-autolla, samalla saataisiin testattua hotellin pihan liikennejärjestelyt. Heinäkuun viimeisenä päivänä järjestettäville päivälliskutsuille oli tulossa pari tuhatta arvovierasta. Kaiken oli mentävä nappiin, olihan Helsinki maailman huomion keskipisteenä.

Virkamies

Osastopäällikkö Manninen pyyhki hikeä otsaltaan ja askelsi ripeästi portaita Valtioneuvoston linnan alakertaan. Päivä oli ollut pitkä, ja Manninen poistui työpaikaltaan vasta iltaseitsemältä. Suurkonferenssi oli pitänyt sisäministeriön henkilökunnan kiireisenä jo viikkoja, eikä helle tehnyt Mannisen olosta yhtään virkeämpää. Hänen mieltään painoi myös eräs asia.

Manninen avasi auton oven ja istuutui kuljettajan paikalle. Vilkaistuaan ympärilleen virkamies avasi hermostuneena salkkunsa ja tarkisti paperit. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Senaatintorin ympäristö oli hiljentymässä illaksi. ETYK-kokouksen ajaksi puistot oli poliisivoimin siistitty hamppareista ja puliukoista, ja maahan tuotettu toisista pohjoismaista jopa kurtisaaneja; pienen Suomen pääkaupungista piti jäädä siisti – mutta kansainväinen – kuva arvovieraille.

Tapaamiseen olisi vielä useita tunteja. Valonarat hommat on parempi suorittaa hämärään aikaan; eikä Suomen kesä ei ole sellaisten puuhien kannalta otollisinta aikaa. Kotiinkaan Manninen ei voinut mennä, pitkäksi venynyt työpäivä olisi ehkä vielä uskottava tekosyy. Manninen suunnisti ulos kaupungista. Mietteisiinsä syventynyt virkamies ei huomannut turvallisen etäisyyden päässä varjostavaa taksia, eikä välttämättä keskittynyt ajamiseen muutenkaan kovin terävästi. Poliisin sireeni palautti Mannisen takaisin arkitodellisuuteen.

Lehtimies

Nyrkkipostin reportteri Veli-Pekka Leskelä tuskaili keinokuitupaidassaan taksin takapenkillä. Hiki ei ollut pelkän helteen ansiota. Toimituspäällikkö oli keskeyttänyt Leskelän aamupäiväunet toimituksen kahvihuoneen sohvalla. Leskelän olisi pitänyt olla varjostamassa sisäministeriön osastopäällikköä, jonka tekemisiä sensaatiolehden toimitus oli tarkkaillut jo pidempään. Mustalla Mercedeksellä liikkuneiden ulkomaalaisen näköisten hahmojen oli nähty keskustelevan Mannisen kanssa lenkkipolun varrella.

Leskelää Mannisen varjostaminen ei juuri innostanut; mustilla autoilla liikkuvien herrojen kanssa suhmuroivia virkamiehiä oli tämä maa täynnä. Kunnon jutuissa olisi seksiä ja nyrkkeilyä. Tai edes pelkkää seksiä, sitä lehtiä ostava yleisö halusi. Sopivan etäisyyden säilyttäen taksi kaartoi Senaatintorin ympäri, kohti Hakaniemeä. Leskelä oikaisi itsensä puolimakaavaan asentoon taksin etupenkillä: “Herätätkö, kun jotain tapahtuu?”

Entiselle Wärtsilän konepaja-alueelle rakennettiin valtavaa kerrostalokeskittymää. Haka-yhtiön tornitaloista ensimmäiset olivat nousseet alueelle jo kahta vuotta aiemmin. Toisella puolella siltaa punainen taksiauto pysähtyi odottamaan. Leskelä kaivoi venäläisen peiliteleobjektiivin laukustaan ja latasi kameraansa rullan Tri-X:ää. Mitä ihmettä ministeriön osastopäällikkö teki Hakaniemensillan alla tähän aikaan yöstä? Leskelä maastoutui sillan betonirakenteita vasten ja haki tukea kameralleen.

Vastarannalla musta Mercedes lipui sammutetuin lyhdyin silta-arkun suojaan. Mersussa oli kaksi rotevaa miestä, ei lainkaan diplomaattityyppiä, Leskelä ajatteli. Miehet kättelivät Mannisen, ja salkku vaihtoi omistajaa. Olisi parempi seurata Mercedeksen liikkeitä.

Alan miehet

Kaksimoottorinen Piper Seneca rullasi Malmin platalle keskiviikon helteessä. Hyeena katsoi ikkunasta ja ihmetteli, mihin syrjäiseen tuppukylään oikein oli laskeuduttu – mielissään. Tämän toimialan töissä kaikki oli helpompaa syrjäseuduilla. Bulvanialaiset olivat luvanneet hoitaa kaikki muodollisuudet riihikuivalla. Ulkomaalaisen näköiset miehet marssivat määrätietoisesti suoraan autolle, joka kaartoi suoraan lentokentän portista ulos.

Ilta-aurinko kultasi lämpimällä valollaan Töölön rannat ja Rajasaaren. Mercedes kaartoi Rajasaaren vedenpuhdistamon takana sijaitsevalle laivalaiturille. Sävelet olivat selvät: Iskun jälkeen Hyeena ja Legioonalainen tapaisivat kyytinsä espoolaisessa venesatamassa. Sieltä vesitaso veisi miehet Ruotsiin poliisin ensimmäisten, arvatenkin massiivisten toimien ulottumattomiin. Tottuneet ammattilaiset varustautuivat, nykäisivät veneen käyntiin ja kaartoivat auringonlaskuun. Bulvanialaiset katsoivat, kun ammattimiehet katosivat Seurasaaren ohitse merelle. Nyt olisi varmaan hyvä hetki hankkiutua eroon siitä uteliaasta reportterista.

Alors, mon frère. Turvasuunnitelman mukaan ranta on iltajuhlien heikoimmin suojattu alue. Isäntämme ovat järjestäneet rannikkovartiostolle viihdettä ja virvokkeita. Eiköhän mennä perinteisellä tyylillä, eli nopeasti sisään, vielä vikkelämmin ulos. Ja illaksi kotiin.

Mies mustissa

Niin ja minä, mustapukuinen mies. Olinhan siellä minäkin. Lentokentällä, Hakaniemessä, vedenpuhdistamolla. Lehtimies oli vaarallisen ammattinsa vuoksi pakollinen, joskin ikävä uhri. Merivartiosto ja laivasto pitäisivät kyllä huolen ammattilaisista. Ja Manninen? Niin: Sovitaanko, että se mies katosi lomamatkallaan Bulvaniassa?