Finnilän lumikiituri

Elettiin 60-lukua. Kilpa-autoilijanakin tunnetun Lars Finnilän piti päästä liikkumaan mökillään Porkkalanniemellä myös talvella. “Lade” oli toipumassa Saksassa tapahtuneesta onnettomuudesta, missä formula midgetillä lipanneen miehen keuhkot olivat vaurioituneet. Verkoille piti kuitenkin päästä, sillä Finnilä oli innokas kalamies. (Mobilisti 2/2009.)

teksti: Matti Ouvinen  –  kuvat: Fred Geitelin albumit

Lars Finnilä hankki Ilmavoimien romuvarikolta Fokker D.XXI -hävittäjäkoneen sukset, Blenheim-pommittajan ohjaamon ja Saab Safirin kuusisylinterisen Lycoming-moottorin. Näistä syntyi komea lumikiituri, jolla pääsi ulkosaaristoon verkoille. On todennäköistä, että laitteen rakentamisessa hyödynnettiin Finnilän kilpa-autoilupiireistä tuntemia teknisiä guruja. Ohjaamon takana oli parimetrinen lastaustila, joten ajoneuvo soveltui isommankin kalansaaliin kuljettamiseen.

Kiituri on selvästi hyvin ja ajatuksella tehty, potkurikin on siistin suojakaaren sisällä. Sukset ovat selvästi jonkin pikkukoneen laskutelineen osia. Etusukset on jousitettu poikittaisen akselin ja viistojen tukivarsien varaan kuin kanttiautoissa ikään. Takasuksellakin näyttää olevan muutaman sentin verran kierrejousta.

Näin jälkikäteen herää silti epäilys härvelin kääntyvyydestä. Yleensä tämän tyyppiset laitteet käännetään potkurivirtaan asennetulla siivekkeellä. Ketteryyttä voi silloin lisätä polkemalla kaasua; tehon lisäys lisää myös kääntymisen voimaa.

Finnilän konetta näyttää kääntävän takimmainen suksi. Pidon ollessa sopiva, on sekin erinomaisen ketterä ratkaisu. Kovalla, liukkaalla pinnalla se kuitenkin ryysää suoraan tasan niin pitkään, kunnes ohjaava suksi saa otteen. Silloin kone voi kääntyä hyvinkin äkkinäisesti. Lentokonekäyttöön tehdyn, kiinteän potkurin hyötysuhde on parhaimmillaan niin kovassa vauhdissa, että jäällä ei sellaista voi ajaa. Pehmeässä lumessa on todennäköisesti saanut ajaa kaasu pohjassa pitääkseen laitteen edes liikkeellä.

Peter Geitel muistaa, että laitteen kuuli hyvällä säällä 20 kilometrin päähän, eli kyseessä oli varsinainen naapurisovun ja mökkirauhan siivetön airut. Ei ettäkö talvella naapureita olisi ollut, muita kuin merivartioasema.  Geitel myös muistaa, ettei laite –kuusisylinterisestä lentokoneenmoottoristaan huolimatta – liikkunut kovinkaan hyvin paksussa lumessa.

Alkuvaiheessa ajoneuvo oli jopa päivittäisessä käytössä. Myöhemmin alkoi pikkuvikoja ilmaantua, eikä laite ollut varsinaisesti helppo ylläpidettävä. Ilmailupolttoainetta kului myös arvatenkin runsaahkosti. Hiljalleen lumikiituri jäi seisomaan ja osat katosivat ties minne. Kuljettajakin toipui ja pystyi liikkumaan ominkin neuvoin.

Pidätkö lukemastasi? Tilaa Mobilisti.