Hyvää ei tarvitse vaihtaa ikinä

Auton vaihtaminen uudempaan ei ole kätevälle miehelle useinkaan välttämätöntä. Pienelläkin kärryllä pääsee ihan minne haluaa – ainakin jos kysyy Kaino Salliselta. Juttu on julkaistu alunperin Mobilistissa 4/07.

teksti: Janne Halmkrona, kuvat: kirjoittaja ja Kaino Sallinen

Lahtelainen Kaino Sallinen tarjosi vuonna 1974 kaksisataa markkaa katsastamattomasta Fiatista. Auto oli jo yksitoista vuotta vanha ja jäänyt jonkin pikkuvian vuoksi seisomaan neljä vuotta aiemmin. Sen viemistä kaatopaikallekin oli jo suunniteltu. Kaino sai auton omakseen.

Hän ajoi Fiiullaan päivittäisten matkojen lisäksi myös kesälomamatkansa. Kainolla ei ollut ajatuksena pitää autoa kovin pitkään, mutta siinä vaiheessa kun muut vaihtoivat uudempaan, ei koskaan löytynyt riittävää syytä Fiatin vaihtoon.

Lomamatkoja varten autoa viriteltiin hiukan; se sai matkustajan penkin tilalle makuulaverin ja öistä ilmanvaihtoa varten auton kattoon tehtiin raitisilmaventtiili. Muuten tekniikka pysyi alkuperäistä vastaavana, mitä nyt kuluvia osia tarvittaessa vaihdettiin joko uusiin tai edullisiin käytettyihin.

Nykyään Kainolla on ainutlaatuinen näkökulma Kuusisatasen kestävyyteen, sillä hän on itse ajanut laitteella jo jokin vuosi sitten täyteen puoli miljoonaa kilometriä, eikä edellisen omistajan ajamista kilometreistä ole mitään tietoa. Kaino Sallinen on ostanut jälkeenpäin kaksi saman tyyppistä Fiatia. Niitä ei ole kuitenkaan vielä tarvinnut ottaa käyttöön, joten autot odottavat hyvässä tallessa.

Maailman tuuliin

Kaino on aina ollut innokas matkailija. Vuoden 1980 tapaninpäivänä hän lähti tapaamaan sveitsiläistä tuttavaansa, Fiatilla totta kai. Kaino innostui jatkamaan matkaansa Sveitsistä Italiaan, josta hän jatkoi laivalla Tunisiin. Tunisiassa kaino kuuli Algerian rajan olevan auki. Virallisesti Algeriaan päästäkseen olisi mukana pitänyt olla ranskankieliset todistukset autolle ja miehelle. Kainolla ei tietenkään niitä ollut. Rajamuodollisuuksiin menikin muutama tunti, onneksi ystävälliset tullimiehet täyttivät vaadittavat lomakkeet paikallista kieltä osaamattoman Kainon puolesta.

Algeriassa Kaino jatkoi Saharan autiomaahan. Olosuhteita tuntemattomana hän ajoi kerran hiekkamyrskyyn ja joutui heittämään siitä tukkeutuneen ilmanpuhdistimen menemään. Sen jälkeen hän liikkui vain kirkkaalla säällä. Kaasuvaijeri katkesi kahdesti, mutta se oli ollut jo lähtiessä rautalangalla jatkettu.

Saharan sydämessä, Reggane-nimisellä paikkakunnalla, Kaino lähti jatkamaan matkaansa yötä vasten ja eksyi. Tietenkään mukana ei ollut kännykkää eikä hätäraketteja. Kaksi päivää myöhemmin hän löysi perinteisen keitaan ja ihmisasutuksen nimeltä In Salah. Aavikolle lähtiessään hän oli varannut Fiatiin sata litraa polttoainetta, josta ei keitaan löytyessä enää ollut paljoakaan jäljellä.

Etelänmatkan lisäksi on Fiiatilla tähän mennessä käyty yli kolmekymmentä kertaa Pohjois-Norjassa. 1980-luvulla Kaino innostui sukeltamisesta. Siitä lähtien on Norjan matkoilla auton katolle ollut sidottuna vene ja makuulaverin alla sukellusvarusteet sekä perämoottori.

Fiatin elämää

Auto on varastettu tähän mennessä viiteen kertaan, mutta aina se on tullut harharetkiltään takaisin kotiin. Ainoastaan yhden kerran on Kaino joutunut peltikolariin autonsa kanssa. Silloin linja-auto teki Helsingin keskustassa pari hymykuoppaa Fiatin pelteihin.

Tällä hetkellä autossa on sen kolmas tai neljäs moottori. Fiatin vaihteistoa Kaino pitää lujana. Hän sanoo ajaneensa jopa muiden hylkäämällä laatikolla vielä toista sataa tuhatta kilometriä. Pitkän kokemuksen antamalla asiantuntemuksella hän osaa nykyään arvioida Fiatin laatikon kunnon pelkästään vilkaisemalla sen kannen alle. Nykyisellä moottorilla on edellisen kunnostuksen jälkeen ajettu jo 200 000 kilometriä, eikä se osoita vielä kulumisen merkkejä. Koneessa onkin Mahlen männät. Kainolla on kokemuksia myös huonommista osista. Joskus moottori on kunnostuksen jälkeen alkanut savuttamaan jo 5-60 tuhannen kilometrin ajon jälkeen.

Nykyajan tarvikeosien hän mainitsee olevan turhan huonolaatuisia. Joskus tuntuu siltä, että vanhan harrasteauton osien ei tarvitse kestää juuri mitään, sillä vain harvoin niillä ajetaan merkittävästi osan takuuaikana.

Kaino maalaa autonsa 5 -10 vuoden välein. Alle tulee pohjamaali ja päälle pensselöidään punainen Miranol.

Auto on yhä jokapäiväisessä käytössä. Sillä matkustetaan vähintään kerran vuodessa Pohjois-Norjaan.