Joskus kaikki menee hyvin

1977 Chevrolet Chevy Van G20

Niin, välillä se vaan natsaa. Kokonaan uusi tuote onnistuu laakista niin mainiosti, että se säilyy kilpailukykyisenä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Vain hyvin pienin muutoksin tämä tuote pystyy sopeutumaan uusiin tarpeisiin. Vuodelle 1971 esitelty Chevrolet Chevy Van oli juuri sellainen tuote. Tässä Vanin ja yhden suomalaisen yksilön tarina. Juttu on julkaistu aiemmin Mobilistissa 4/2008. Tilaa Mobilisti täältä, niin olet edellä aikaasi.

Teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona ja kirjoittajan arkistot

Kevyiden tavara-autojen pakkaa sekoitettiin 60-luvulla USA:ssa, kun pieni, mutta käytännöllinen Volkswagen Transporter rohkaisi General Motorsin Corvan/Greenbrier-takamoottorikokeiluun. Se ei saavuttanut suosiota, mutta sen sijaan Fordin ja Dodgen astetta konservatiivisemmat puolen tonnin kompaktipakut menestyivät hienosti. Corvania vuonna 1965 seurannut ensimmäinen Chevy Van asettuikin kiltisti kilpailijoiden moottori etuakselilla -ruotuun.

Kompaktien kaupunkipakujen kohtalona oli kuitenkin joutua saman isompi on parempi -ajattelun kohteiksi, mikä hallitsi henkilöautopuolellakin. 1960-luvun lopulla jokainen kolmesta suuresta amerikkalaisyhtymästä valmistautui esittelemään oman versionsa avaruusaikakauden peruspakettiautoksi. Ensin ehti Ford 1968 Econolinellaan, sitten keväällä 1970 Dodge B-sarjallaan. Viimeisenä seurakuntaan liittyi Chevrolet Chevy Van/GMC Vandura -kaksikko seuraavana syksynä. GM:lle vuonna 1969 esitelty Bedford CF toimi eräänlaisena prototyyppinä monille koriteknisille ratkaisuille.

Kaikki USA:n markkinoiden uutuudet olivat lyhytkeulaisia etumoottoriratkaisuja ja joka suhteessa selvästi tuhdimpia kuin edeltäjänsä. Amerikkalaiskäyttäjien palautteiden perusteella tavaratilaa, kantavuutta ja yleistä jyhkeyttä ei voinut olla koskaan liikaa. Sitä paitsi, bensiini oli halpaa. Ainoana uusista pakettivaunuista Chevy Van oli suunniteltu itsekantavaksi yhtenäisrakenteeksi, mutta vahvojen runkopalkkien perusteella mainosmiesten hehkuttama itsekantavuus oli varsin tulkinnanvarainen määritelmä.

Alkuvaiheessa pieni, mutta tärkeä ero amerikkalaiskollegoihin oli Chevyn vakiona oleva oikean kyljen liukuovi. Kolmella kiskolla kevyesti liukuva ja kiitettävän reilusti avautuva ovi oli asiallisine askelmineen periaattessa tuttua tekniikkaa jo esimerkiksi Citroën Camionetten ja Bedford CA:n kuljettajille, mutta Amerikassa niitä oli tarjottu lähinnä vain raskaampiin step-vaneihin.

Perän pariovet olivat huomattavan kookkaat, vahvisteuritetun ruuman lattian ainoat kohoumat olivat takapyörien pienet kotelot. Akselivälejä oli kaksi, 279 ja 318 senttiä; kantavuuksia kolme: 500 (G10), 750( G20) ja 1 000 kiloa (G30). Pidemmässä Chevy Vanissa oli peräti 8,3 kuution tavaratila. Moottorivalikoima ulottui 250 kuutiotuuman suorasta kuutosesta klassiseen 350 pikkulohkoon. Vaihteistopuolella sortimenttia riitti kolmeportaisesta Saginaw-manuaalista kaksinopeuksiseen Powerglideen tai huippuluokan THM400-automaattiin.

Komeista lukemista huolimatta mikään ei oikeastaan riittänyt ratkaisevan hajuraon saamiseksi kilpailijoihin. Econolinen ja B-sarjan rahtitilat, kantavuudet ja voimalinjat olivat lähellä Chevyn vastaavia. Kaikissa oli isot pariovet perässä, maltillinen nostokorkeus ja kuutioittain selkeämuotoista tilaa. Alkuvuosina vain Chevyssä ollut liukuovi houkutteli suurkaupunkien takakujilla operoivia käyttäjiä, mutta saattoi pelottaa toisia. Takaovet sai helposti aukeamaan ääriään myöten, mutta liikkeitä hillitsevä puoliasentosarana saatiin vasta myöhempiin vuosimalleihin.

Ohjaamon ja käyttöominaisuuksien osalta tilanne oli hieman särmikkäämpi: Dodgen kääntöympyrä ja moottorikotelo olivat selvästi pienimmät, Fordilla taas suurimmat, joskin Fordin verhoilumateriaalit ja kojelauta olivat joukon ylellisimmät. Ajettavuudeltaan jokainen oli aikansa pakettiautoksi huomattavan korkeatasoinen tuote, joskin käyttäjät saattoivat puolustella omaa valintaansa omilla suosikkipiirteillä.

Useimmissa ominaisuuksissa Chevy Van oli siis mukavasti keskivaiheilla, mutta yhdessä suhteessa se pystyi paukuttelemaan henkseleitään ylitse muiden. Chevyn kevyiden hyötyajoneuvojen – pick-upit mukaan lukien – keskimääräinen käyttöikä oli pidempi kuin Fordilla tai Dodgella; 25 vuotta vanhoistakin oli rekisterissä vielä yli 55 prosenttia!

Vani ja fanittajat

Chevy Van ja sen pikkubussiversiot Sport Van sekä hienostunut Beauville miellyttivät niin yleisöä kuin erikoisajoneuvojen valmistajiakin. Kymmenet ambulanssi-, koulubussi- ja matkailuautopajat tarjosivat pian muunnoksiaan lukemattomiin käyttötarkoituksiin. Vaikka Chevy Vanin koko ja kulutus hieman huolestuttivatkin, arvostivat tuhannet asiakkaat ympäri maailman sen miellyttäviä käyttö- ja rahtiominaisuuksia, hyvää suorituskykyä ja odotettavissa olevaa pitkää palvelusikää. Chevy Van -ambulanssit kuljettivat haavoittuneita sairaaloihin Beirutin taistelujen keskellä Libanonissa, Sport Vanit koulujen urheilujoukkueita otteluihin Kolumbiassa; kuskasipa ainakin yksi Beauville-pikkubussi Helsingin kaupungin rakennusviraston henkilöstöä varikolta toiselle.

Vaikka vienti aaltoilikin suhdanteiden ja dollarin kurssin mukaan, oli menekki kotimarkkinoilla vakaata. Sadat tuhannet Vanit ahersivat sekä pienten että suurten yritysten palveluksessa, kuten myös vauraiden yksityistalouksien tila-autoina ja osana nuorison vanikulttuuria. Uudet alamallit, kuten Nomad ja Caravan lisäsivät houkutuksia.

Chevrolet ja GMC toki päivittivät niin Vanin voimalinjaa kuin sisustustakin, mutta pääpiirteissään rakenne säilyi vähäisin muutoksin valikoimissa aina vuoteen 1995. Väliin mahtui 70- ja 80-lukujen taitteen GM-diesel-fiaskossa tahriintuminen sekä muuttuminen alihankkijoiden kourissa vapaa-ajan laiskanlinnaksi ja suomalaisten yksityisyrittäjien liikkuvaksi toimisto-työpaja-edustusvaunuksi. Täällä Detroit Dieselin 6,2-litrainen kone oli itsestään selvyys, USA:ssa pikalähetit saattoivat viimeisinä tuotantovuosina hermostuttaa bulevardisporttien kuljettajia jopa 454-isolohkolla.

Tapaus NS-872

Kun porvoolaisten Silanderin vaatekauppiasveljesten Bedford CF alkoi osoittaa oireita elämänkipinän ennenaikaisesta katoamisesta, käänsivät he katseen Amerikkaan. Chevy Van edustaisi periaatteessa samaa lyhytnokkaista konseptia, mutta kaikki olisi todennäköisesti vain paljon isompaa ja jyhkeämpää. Dollarin kurssi alkoi laskea vuoden 1977 paikkeilla, joten Chevrolet oli yllättäen hinnaltaan kilpailukykyinen esim. Transitiin verrattuna.

Suomen maahantuontiohjelma oli rakennettu ikkunallisten valkoisten ambulanssiaihioiden ja Beauvillen ympärille, joten umpikylkisen version saaminen vaati neuvotteluja. Paikallinen GM-piirimyyjä oli tuolloin taloudellisesti heikossa jamassa, joten he olivat hieman haluttomia eksoottisen tilausvaunun suhteen.

Tässä tapauksessa tilaaja kuitenkin tiesi tarkalleen, mitä tahtoi, eikä tyytynyt muuhun. Paperit täytettiin pitkästä Redondonsinisestä G20-umpikyljestä 292 HD-kuutosella, manuaalivaihteistolla, ohjaustehostimella, lukkoperällä, HD-jousituksella, kallistuksenvakaimella, HD-laturilla, kartturin penkillä, kromikapseleilla ja valkosivuisilla teräsvyörenkailla. Auton olisi voinut tilata myös ilman takalaseja, mutta sitä kukaan ei vielä tuolloin tiennyt.

Jostakin syystä auto ei tullut koskaan perille, ja tarjolle nousi jälleen valkoinen ikkunaversio. Tilaaja piti päänsä, ja uusi yritys tuotti viimein tulosta. Sittenkin kun auto elokuussa saatiin maahan, vaikeudet jatkuivat; matkalla Turun satamasta Porvooseen, päätyi Vani yhteiskuljetuksessa Jyväskylän GM-dealerille. Syynä oli ilmeisesti paikallisen myyjän voimavarojen uupuminen kuljetusmaksujen suhteen.

Silanderit hakivat auton Jyväskylästä Porvooseen, mikä jäikin sen tähänastisen taipaleen pisimmäksi etapiksi. Perillä Porvoossa paikallinen taitaja asensi autoon hienon vaneroinnin sekä välikalterit ruuman ja ohjaamon väliin.

Amerikkalainen laulaja Sammy Johns teki vuonna 1974 sävellyksen nimeltään Chevy Van. Levyä myytiin yli 3 000 000 kappaletta, mutta Johns ei omistanut koskaan Chevy Vania; hän valitsi sen vain, koska se rimmasi paremmin kuin Econoline tai B-sarja. Näin ollen häntä ei myöskään koskaan lykästänyt Vanissaan tavalla, josta laulu kertoo.

Sammy Johns:

Chevy Van

I gave a girl a ride in my wagon

She rolled (crawled?) in and took control

She was tired and (yeah?) her mind was a-draggin’

I said get softly (?) back, dream of rock and roll

Refrain:

Like a picture she was layin’ there

Moonlight dancin’ off her hair

She woke up and took me by the hand

She’s gonna love me in my Chevy van

And that’s all right with me

Her young face was like that of an angel

Her long legs were tanned and brown

Better keep your eyes on the road, son

Better slow this vehicle down

Refrain

I put her out in a town that was so small

You could throw rocks (a rock?) from end to end

A dirt-road Main Street, she walked off in bare feet

It’s a shame I won’t be passin’ through again

‘Cause like a picture she was layin’ there

Moonlight dancin’ off her hair

She woke up and took me by the hand

We made love in my Chevy van

And that’s all right with me