R1-luokan sukellusveneiden valmistus aloitettiin pian USA:n liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan. 56-metrinen ja 578-tonninen R-luokka oli aavistuksen suomalaista Vetehinen-luokkaa suurempi alus. Dieselsähköisissä aluksissa otettiin käyttöön sittemmin standardiksi muodostunut 21” torpedoputki. Kansitykki oli kaliiperiltaan 76 mm. R1-veneitä valmistettiin 20 vuosina 1917-1919. Ne eivät ehtineet ensimmäisen maailmansodan taisteluihin. Osa R-luokan veneistä sijoitettiin Pearl Harboriin, mukaanlukien R-14. Purjeella kulkeviksi niitä ei koskaan suunniteltu.
USS Conestoga oli 1904 valmistunut hi- naaja, jonka pituus oli 52 metriä ja syväys 430 tonnia. Alus lähti maaliskuussa 1921 Kaliforniasta hinaten hiililastissa olevaa lotjaa. Tarkoitus oli kulkea Pearl Harborin kautta Amerikan Samoan pääsaari Tutuilaan. Alus joko joutui merihätään tai ei tullut ajallaan perille.
Yksi Conestogan etsintöihin lähetetyistä aluksista oli R-14. Luutnantti Alexander Dean Douglasin johdolla alus oli matkannut 100 merimailia kaakkoon Havaijilta kun se ajautui polttoaineongelmiin. Polttoöljyn sekaan oli päässyt vettä, mikä oli aiheuttanut käyntiongelmia jo useita päiviä, kunnes moottorit kieltäytyivät käymästä kokonaan. Akkujen kapasiteetti ei pitkälle riittänyt, joten alus jäi tuuliajolle. R-14 oli todellisessa merihädässä, sillä sen ra- diolähetin kieltäytyi toimimasta, mikä ei ollut tavatonta varhaisten radiolaitteiden kanssa.
Aluksen tekninen upseeri Roy Trent Gallemore keksi omalaatuisen ratkaisun. Koska tuuli oli sopiva, aluksella voitaisin purjehtia Hilon satamaan Havaijin pääsaaren koillisrannikolla. Gallemore käski ommella kahdeksan riippumattoa keulapurjeeksi, jolle rakennettiin masto sänkyjen runkoputkista yhteen liittämällä.
Tällä ratkaisulla R-14 saavutti yhden solmun nopeuden, mikä riitti juuri ja juuri peräsinohjaukseen.Tämä ei riittänyt Gallemorelle, jonka komennosta miehistö ompeli kuusi huopaa isopurjeeksi, joka ripustettiin aluksen radiomastoon. Nyt nopeus nousi puoleentoista solmuun. Seuraavaksi miehistö käskettiin rakentamaan sänkyjen rungoista masto, joka kiinnitettiin pystyasentoon käännettyyn torpedojen lastausnosturiin. Tähän mastoon tehtiin purje kahdeksasta huovasta. Alus saavutti parhaimmillaan kahden solmun nopeuden, mikä oli riittävä vauhti pyörittämään dieselsähköisen sukellusveneen potkureita sen verran, että akkuja voitiin ladata sähkömoottoreiden takaisin syöttämällä virralla.
64 tuntia kestäneen purjehduksen jälkeen R-14 saapui Hilon satamaan toukokuun 15. päivän aamuna. Akut olivat jo sen verran latautuneet, että alus ajoi laituriin sähkömoottoriensa voimin. Aluksen komentaja miehistöineen sai kirjalliset kehut innovatiivisuudesta 14. sukellusvenedivisioonan komentajakap- teeni Chester W. Nimitziltä.
USS Conestogaa ei löydetty koskaan. Yksi Conestogalta todennäköisesti peräisin ollut pelastusvene löydettiin. Laajojen etsintöjenkin jälkeen aluksen kohtalo on yhä mysteeri. Ensimmäisen maailmansodan peruja ollut alustyyppi päätyi jo 30-luvulla koulutuskäyttöön. R-14 romutettiin 1946.
Mobilisti on jo 40 vuotta toiminut ajoneuvokulttuurin ja alan harrastajien äänenkannattajana. Lehden linja on ollut alusta lähtien sama: Jos laite pitää pahaa ääntä ja/tai siinä on pyöriviä osia, se kuuluu Mobilisti-lehteen. Tilaajat saavat jokaisessa numerossa vähintään kahdeksan sivua enemmän luettavaa kuin irtonumero-ostajat. Nyt normaaliin Mobilistin tilaukseen kuuluu myös digilehti ja täydellinen lehtiarkisto numerosta 1/1979 aina tähän päivään saakka.
TILAA LEHTI
