Ympäri käydään, yhteen tullaan

Maailma tuli jälleen todistettua pieneksi, kun taannoin availin sähköpostejani. Yhdessä niistä pyydettiin tunnistusapua pohjoisella Uudellamaalla seisovaan autoon.

teksti: Tero Ilola, kuvat: Tero Ilolan albumit & Janne Halmkrona

Työskentelin Vantaan Tikkurilassa autoliikkeessä vuodenvaihteen 1993-94 tietämillä. Kyseessä oli käytettyjä, osin erittäin käytettyjä autoja myyvä narikka, joita oli viljalti Kehä III:lla. Yrityksillä oli jonkin verran kyseenalainen maine, ja vaikka netin loanheiton maailmasta ei tuolloin osattu uneksiakaan, kuuli essonbaari-keskusteluissa toisinaan viitteitä huijatuksi tulemiseen. Tunne oli usein muutaman viikon viiveellä ilmennyt ostokrapulan purkautumismuoto: muutaman tonnin auto ei ollutkaan uutta vastaava ja sen käyttökulut alkoivat realisoitua.

Jo tuolloin autokaupassa silkka huijaaminen tai väärän tiedon kertominen johti helposti valitusryöppyyn, jopa kuluttajavalituslautakunnan käsittelyyn. Toisaalta huijaaminen tuntui olevan hyvinkin suotavaa, jopa kehuskelun aihe, jos kusetus oli tapahtunut liikkeen suuntaan.

Mielikuva siipivuosien Cadillaceista on tyypillisimmillään pitkän matkan taittamista lännen leveillä väylillä. Tarinamme Coupe deVillen rooli kuitenkin muuttui radikaalisti ennen sen kulkeutumista vaihtoautokaupan riviin. Muuten moitteettomasti toimivan auton ongelma oli moottorin liiallinen kuumeneminen, koska vesipumpusta puuttui siipipyörä.

Cadillacin vesipumput olivat kalliita ja huonosti saatavilla, joten kekseliäs omistaja oli kasannut pumpun ilman siipiä ja luotti siihen, ettei auto ehdi kuumentua nopean myyntiarvioinnin aikana liikaa. Juoni toimi ja vika huomattiin vasta paljon myöhemmin autoa eteenpäin kaupiteltaessa.

Viimein kunnollinen pumppu löytyi Cadillac-kerhon aktiivien avustuksella ja auto oli valmis uuteen kotiin, joka sitten löytyikin kaukaa Pohjois-Suomesta.

Yleiskunnoltaan varsin kelvollinen Cadillac olisi ollut hyvä sijoitus pitkällä aikajänteellä, mutta asioilla on tapana muuttua. Omistaja päätti perustaa yrityksen ja tarvitsi siihen nopeasti pääomaa. Niinpä sain ehdotuksen ostaa Coupe de Ville takaisin. Asetelma oli lähtökohtaisesti hankala, sillä ulkona paukkui pakkanen ja lama jylläsi pahimmillaan. Tosin hintakin oli lähes puolet entisestään, 12 000 mk. Lapissa kysyntää ei ollut, joten Cadillac lastattiin Helsingin junaan.

Olin vakuuttunut auton toimivuudesta ja uskalsin kaupata sitä jälleen eteenpäin. Noina vuosina oli tapana ilmoitella ajokalustosta Palsta- ja Keltainen Pörssi -lehdissä ja niin myös Cadillac pantiin tarjolle hankien vielä hohtaessa pääkaupunkiseudulla. Hintalapun etunumero vaihdettiin kakkoseksi ja hyvin nopeasti ilmaantui vakavasti otettava ostajaehdokas. Pyyntihintaa hän piti kuitenkin liian korkeana, vaikka kyseessä oli todennäköisesti halvin tarjolla oleva tuon aikakauden Cadillac. Perustelut tinkimiseen olivat erikoisimmat koskaan kuulemani, mutta niin vakuuttavat, että hintaa pyöristettiin joitakin tuhansia alaspäin. Ostaja oli työskennellyt vuosia taksinkuljettajana ja oli tallettanut aina kaikki tippinä saamansa rahat suureen lasipurkkiin. Jo säästöohjelman alkumetreillä hän oli päättänyt ostavansa Cadillacin heti kun koossa olisi riittävän suuri summa. Se päivä oli nyt koittanut.

Vuodet kuluivat. Tovi sitten nykyinen työnantajani kertoi ystävänsä tarvitsevan automiehen apua. Tehtävä oli helppo, mutta yllätys suuri: kyseessä oli sama tuttu Coupe de Ville. Nykyisellä omistajallaan auto on ollut viime vuosituhannen lopusta saakka ja yleiskunto on selvästi huomiota vaativa. Elvytys onkin ihan lähitulevaisuudessa suunnitelmissa. Minkään rikkoontumisen seurauksena vaunu ei kuitenkaan ole jäänyt seisomaan.

Cadillac Coupe de Ville on kautta aikain eniten lauluissa mainittu automalli, tai ainakin yksi eniten mainituista. Toivoisin että tässäkin Caddyssa olisi vertauskuvallisesti vielä joskus aihetta lauluun.