Vuonna 1967 amerikanitalialainen Luigi Chinetti innostui ensimmäisestä etuvetoisesta Eldoradosta. Se hämmensi Chinetin mielestä mukavasti pakkaa. Hän alkoi pohtia, voisiko autosta ja sen voimakkaasta moottorista muokata vakavasti otettavan Gran Tourismon.
Teksti: Kimmo Koistinen
Kuvat: Mobilistin arkisto
Alkuperäinen juttu on julkaistu Mobilistissa 8/24.
Projekti pääsi vauhtiin vuonna 1968. General Motors antoi sille tukensa, mikä ei ollut ihme – olihan Chinetti kolminkertainen Le Mans -voittaja. Hänen Ferrari- ja OSCA-kalustoaan hyödyntävä North American Racing Team -tallinsa, eli N.A.R.T., oli haalinut vuosien ajan merkittäviä kisavoittoja niin Euroopassa kuin USA:ssakin. Lisäksi Chinetti oli hallinnoinut Ferrarin Yhdysvaltain maahantuontia ja valtaosaa merkin vähittäismyynnistä jo vuodesta 1949 lähtien. Hän ei siis ollut mikään tyhjänpäiväinen suunpieksäjä.
Chinettin ideana oli tehdä Eldosta keskimoottorinen ja takavetoinen siirtämällä sen voimalinjapaketti taemmas rungolla ja kääntämällä se toisin päin. Eldoissa oli tuolloin Cadillacin arvostettu 472-kuutiotuumainen V8, josta tehdas oli tyytynyt puristamaan mukavat 375 SAE-hevosvoimaa. Keinoja tarkemmin erittelemättä Chinettin moottorista oli härnätty tasan 400 hv, mikä tuskin teki vielä kipeää kyseiselle työntötankomöhkäleelle tai sen Hydra-Matic -automaatille.
Alusta ansaitsi veroisensa korin, jonka hahmotelman muotoili Luigi Chinetti Jr. Käytännön toteutus annettiin koristudio Zagatolle, joka muokkasi alumiinista varsin sarjatuotantovalmiin ja menevän näköisen, kookkaan 2+2 GT:n. Kavennettu kojelauta oli alkujaan Eldoradosta ja edessä oli hauskasti 2+1/2 erillisistuinta – melkein kuin sohvapenkki. Alustan osia haalittiin tiettävästi jonkin verran Olds Toronadon laareista. Ulkoisesti pieni Cadillac-häivähdys saatiin kevyesti muokatuista pölykapseleista, jotka olivat Eldon vanteiden offsetin johdosta huomattavan kolmiulotteiset.
Kun koko komeus alkoi olla valmis vuoden 1969 lopulla, GM vetäytyi hankkeesta, vedoten odotettua heikompiin tuloslaskelmiin. Chinetti ei lannistunut välittömästi, vaan vei NART:iksi nimetyn, alkujaan kuparinruskea GT:n Euroopan ja USA:n näyttelykierrokselle. Hän sai sille tilauksiakin, mutta ei riittävästi, jotta hanketta olisi voitu toteuttaa ilman GM:n tukea. Päivitetty korikin oli jo lopullisten piirustusten vaiheessa Zagatolla, mutta ne jäivät kesken.
Chinetti piti NART:in kuolemaansa saakka vuoteen 1994, ja perikuntakin luopui siitä vasta paljon myöhemmin. 🚗
