Maailma on täynnä kuvia. Mobilistin Kuvatalkoisiin pääsevät vain kaikkein tärkeimmät.
Viikoittainen etusivu Mobilistin somekohuille sisältää tällä kertaa sateisia tapahtumia ja kadunvarsibongauksia.
Capri näyttää pitkää turpaa, kun ei muutakaan voi. Eurooppalainen arotarpaani oli luonnonvarainen villihevoslaji, joka kuoli sukupuuttoon 1800-luvulla, ja nykyään eurooppalaiset villihevoset polveutuvat vapauteen päässeistä hevosista. Pohjoisamerikkalaisen Mustangin DNA:ta siirrettiin Eurooppaan 1960-luvulla, mutta tuloksena olikin italialaisen lomasaaren mukaan ristitty poni. Kolmossarjan Capri taisteli poniautoaatteen puolesta pidemmälle kuin amerikkalaiset esikuvansa. Fordin kaoottiseen tapaan tätäkin korimallia tarjottiin saman kokoisella nelosella ja kutosella, joista jälkimmäinen – tehottomampi – löytyy tästä upeasta 1979 2,0S:stä.
Ahvenistolla tihutti vettä ja puhalsi raikas pasaatituuli. Volkswagenin kuperkeikkakauden pioneeri siirsi ensimmäisenä Kansanautona moottorin ja vedon eteen (NSU-orpolapsia kun ei lasketa) 1973. Pallopelit Golf ja Polo seurasivat sitten vuoden välein esimerkkiä. Kuvan ehta 2-ovinen, pienellä takaluukulla varustettu Luksus-versio on ensirekisteröity keväällä 1977, jolloin myös tämä puhdasmuotoinen alkuperäistulkinta korvattiin päivitysversiolla. Makuasioita, mutta eihän se päivitys hyvää tehnyt.
Autokorjaamon henkilökunnan rivissä (?) seisova Alfa Romeo 164 ja vielä kolmelitraisena versiona on kuin helteinen päivä Milanossa kaikkien pesussa värinsä menettäneiden konserniautojen seassa. Kantikas voi olla linjakas, jos asiat osaa hyvin – kuten Pininfarinan Enrico Fumia osasi.
Vihreä siirtymä tapahtuu maanteitse Jaguar Executivella (!) neljän litran kuutosen siivittämänä. Vesillä puolestaan vihreä siirtymä tapahtuu lasikuitupaatilla soutaen. Mutta missä airot? Jaguar on muuttanut 12-vuotiaana Suomeen metsien ja puhtaiden vesien ääreen.
Kaikki sitä kutsuvat GAZ 69:ksi, mutta siinähän lukee keulassakin UAZ, kuten aiheellisesti digitoimitusta opastettiin. Maasto- ja vähemmän maantiekelpoisen nokkapäästäisen tuotanto todentotta siirrettiin mallin ikääntyessä vaiheittain Uljanovskiin, jonka seuraava malli 469 on vähintään yhtä tuttu suomalaiselle mokkerille. Kuvan yksilö on hyvässä turvassa Museo Militariassa Hämeen linnan kupeessa. Taustalla häämöttää pyrstölepinkäinen, jonka tieteellinen nimi jäi tarkistamatta.
Festarialueelle ei saa viedä omia juomia, paitsi jos on festarivanteet ja nesteet huolella pakattuna oranssiin B-Rakettiin. Pakollisia ralliversioita lukuun ottamatta B-mallin Kadett on saanut hämmästyttävän vähän huomiota nuorisolta, mutta onneksi ikääntyessään ihmiset oppivat vaalimaan näitäkin – eihän tämän kuusikymmenlukulaisempaa näkymää tosikot saksalaiset olisi voineet keksiäkään!
Nallella menee veri päähän. Vauhtiperä-Corolla on saanut oman annoksensa suomalaista tietodellisuutta, mutta jos kerran katsastusinsinöörikin oli – omistajan mukaan – sanonut ”paremmassa kunnossa kuin miltä näyttää”, niin mikäs on nallea pyörittäessä. Sitten kun aika koittaa, on kuulemma peltiosat jo varattuna talliin.
Tässä se edellinen Corolla-malli, josta kaikki alkoi. Huikean alkuperäinen, 1967 ensirekisteröity yksilö on sekin jo saanut maistaa olosuhteita, mutta kromin kiilto kehystää kauniisti patinoitunutta-satinoitunutta maalipintaa. Hyvinkäällä tapasimme hänet ja toivottavasti kohtaamme uudelleen.
Mikä on turhamaisuuden huippu? Kenties takalasinpyyhin porrasperäisessä autossa? Ford Orion 1991 ei millään tahdo vanhentua, vaikka eihän se enää nykyautoihin sekoitu. Ghia-varusteilla on nöyrästä arkijuhdasta saatu hykerryttävä pienoisluksusauto, joka tässä tapauksessa on päässyt museoajoneuvoksi asti. Jos hykerryttää oikein paljon, niin vinkattakoon, että auto on kuulemma kaupan.
Anyone for tennis? Wouldn’t that be nice? Ronald Galosh luuraa pusikossa (ja muita vanhoja vitsejä). Peugeot 205 on lunastanut klassikkotakkinsa ja -saappaansa jo kauan sitten, joten mitä ihmettä tämä lasikattoinen & nahkapenkillinen Roland Garros-yksilö vielä kyyhöttää täällä?
Saabien yliedustus Mobilistin sosiaalisessa mediassa ei johdu toimituksen puolueellisuudesta, vaan näiden tervaskantojen sitkeydestä. Emme ala luetella tietämiämme 96:n lempinimiä tässä yhteydessä, koska pikselit loppuvat kesken; halukkaat voivat etsiä edustavan luettelon viimesyksyisestä facebook/instagram-päivityksestämme. Toimitus keskittyy sillä välin ihailemaan kromipuskurisen maitosuklaapavun sujuvia linjoja.
Kaikkien monikäyttö-tila-suv-kuutioiden kantamuoto – tai sitten vain ihan legendaarinen Volvo Duett, joka nimeään myöten liputtaa monikäyttöisyyden puolesta. Edelleen ja ikuisesti toimiva vaihtoehto mm. yritysten pr-käyttöön. Ruotsalaisperäisen koko perheen tavaratalon parkkiksella oli kännykkäkuvaajia jonoksi asti, joten Göteborgissa selvästi tehtiin asioita oikein.
Ranut pudonneet torille. 1980-luku oli Renaultille ristiriitaista aikaa. Vuosikymmenen alkupuolen uutuudet 9 & 11 olivat maailmanautoja, ja uudistettu Super Cinq myyntimenestys, mutta tulevaisuus oli tuottavuuden näkökulmasta musta kuin mopoauton renkaanjälki Hyvinkään torilla. Jälkeenpäin katsottuna tällaisen 11:n muodot, mittasuhteet ja yksityiskohdat kuitenkin tihkuvat optimismia kasvun ja kapitalismin kahdeksankymmentäluvulta. Vinkattakoon, että tämäkin herkku vaihtaisi omistajaa sopivaa rahaa vastaan.
Kaikki kanttaavat Ahveniston varikolle. Volvo 244 Suuri Luksus oli sateisen maanantaikokoontumisen ensimmäisiä saapujia.
Puolitoista panoraamaa. Kyllä, Fiat 128:n kolmiovinen maatalousmalli oli todella nimeltään Panorama. Rallivanteet varoittivat, että mitä tuleman pitää konepellin alla. Koska emme ole tuunausjulkaisu, emme puutu tekniikkaan, vaan ihailemme etäämpää Fiatin mallisuoritusta.
Moni ostaisi tämän vaunun, mutta liekö kaikille halukkaille tarjolla? Kakkos-Caprin aikakausi osui hankalaan saumaan öljy- ja muiden kriisien keskelle, mutta inhorealistinen Euroopan Ford sai näitä myytyä kuin rukkasia alkaen 1,3-litraisesta versiosta. Mallipolven vaihtuessa 1977 olivat päättyneet myös USA:an vienti ja Caprin takominen Englannissa. Mustanpuhuva ’76 yksilö murisi vielä pontevasti.
