Hollantilais-saksalais-yhdysvaltalainen Anthony Fokker tunnetaan etenkin I maailmansodan hävittäjälentokoneistaan, mutta ilmailun ohella hänen toinen intohimonsa oli purjehtiminen. 1930-luvun lopulla Fokker päätti suunnitella unelmiensa moottorijahdin.
Teksti: Kimmo Koistinen
Kuvat: Mobilistin arkisto
Alkuperäinen juttu on julkaistu Mobilistissa 7/23.
Jo aluksen nimi oli mielenkiintoinen: Q.E.D. Se oli lyhennys latinan kielen ilmaisusta Quat Erat Demonstrandum, ”Se mikä oli toteennäytettävissä”. Yhteistyössä newyorkilaisen Consolidated Shipbuilding Corporationin spesialistien kanssa Fokker piirsi aikalaisekseen suorastaan ufomaisen kaarevan kokonaisuuden.
Hän pyrki ennakkoluulottomasti huomioimaan kaikessa keveyden sekä ilman- ja virtausvastuksen. Keveys merkitsi esimerkiksi rungon monien osien rakentamista vedenpitäväksi käsitellystä filmivanerista. Se edusti tuolloin vielä melko eksoottista teknologiaa, jonka mahdollisuuksiin useimmat isojen veneiden veistämöt vasta tutustuivat.
Fokkerille se oli kuitenkin tuttua ilmailusta, joten hän tiesi, mitä oli tekemässä. Osa moottorien jalustoista tehtiin puolestaan hoikista liimapuuristikoista. Tämä oli ratkaisu, joka tuntuisi rohkealta tänä päivänäkin. Kaarissa ja muualla, missä ei käytetty vaneria, turvauduttiin parhaimpiin mahdollisin rakennepuulaatuihin: valkotammeen sekä Oregonin ja Virginian mäntyyn, Filippiinien mahonkiin ja tiikkiin. Kaikki tämä mahdollisti lähes 7 tonnia keveämmän omamassan verrattuna tuon ajan normaalirakenteisiin 110-jalan (33,5 m:n) kolmepotkurisiin puualuksiin.
Voimanlähteissä Fokkerilla oli hieman valinnanvaikeuksia, ja aluksen teknisistä tiedoista on monta versiota. Ainakin aluksi päämoottorina palveli maineeltaan horjuvaisen Stirling Enginen 800 hevosvoiman Vimalert V 2500 1. Sen rinnalla tai sen korvaten konehuoneessa murisi ainakin yksi Packardin kookas merimoottori. Kokonaistehoksi telakka joka tapauksessa mainosti 2 000 hevosvoimaa, jota vasta osittain hyödyntäen saavutettiin alustavissa testeissä melkoinen kahdenkymmenenyhdeksän solmun nopeus.
Tuohon aikaan todella vakavan yli 250 000 dollarin summan maksanut Q.E.D. laskettiin vesille 20.6.1938. Sen testaukset, ilmastointijärjestelmän viimeistely ja muu loppusäätö vei kuukausia. Sisustuksen raikkaat pastellisävyt ja rottinkikalusteet tekivät aluksesta erittäin viihtyisän; iltaa saattoi viettää pääsalongin rätisevän takkatulen äärellä.
Valtavan huomion saattelemana Q.E.D. liittyi New Yorkin tienoon huvijahtirivistöihin omistajansa terveyden vähitellen heikentyessä. Lokakuussa 1939 Fokker lainasi alusta tuttavapariskuntansa häämatkalle. Laivan ollessa iltahämärissä Hudson-joella, pääsi tuli irti takan tienoilta. Automaattinen sammutusjärjestelmä oli asennettu vain konehuoneeseen. Yksi miehistön jäsenistä jäi liekkien saartamaksi eikä päässyt ulos. Muut aluksella olleista pelastuivat täpärästi, kun liekehtivä luksusjahti vajosi pinnan alle.
Herra Fokkerin merellinen koe oli päättynyt lyhyeen, ja vain pari kuukautta myöhemmin hänen oma taipaleensa katkesi sairaalassa keuhkokuumeeseen alle 50-vuotiaana.🚗
