Elokuussa 2024 järjestettiin Hyvinkäällä jokavuotinen rautatiemuseopäivä, jossa tällä kertaa juhlistettiin ”Lättähattujen” 70-vuotista taivalta Suomen radoilla. Paikalle kokoontui kaikkiaan 14 vaunuyksikköä, kaukaisimmat Oulusta asti. Lättäkuskin pojanpoikana päätin lähteä katsomaan tapahtumaa, jotta pääsisin itsekin edes kerran kiskobussin kyytiin.
Teksti: Matti Ouvinen
Kuvat: Mobilistin arkisto
Alkuperäinen juttu on julkaistu Mobilistissa 6/24.
Kiskobussit kehitettiin vastaamaan linja-autoliikenteen kilpailuun lähiliikenteessä. Vuonna 1954 esitellyt Valmet Dm6-kiskobussit saivat seuraajakseen parannellun Dm7-sarjan, joka liikennöi maamme radoilla vuoteen 1988 asti. Junatyyppi oli lisenssillä valmistettu ruotsalainen kiskobussi, jonka viralliseksi nimeksi valittiin VR:n nimikilpailussa Sinikko. Kansan suussa se sai kuitenkin Lättähattu-nimen aikansa nuorisopäähineistä. Dm7-moottorivaunujen voimansiirto koostui 8-sylinterisestä Valmet-dieselmoottorista ja Wilson-esivalintavaihteistosta.
Suomen ensimmäinen rautatie aloitti toimintansa vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Vain 28 vuotta myöhemmin aika oli kypsä rautatiemuseon perustamiselle, niin merkittävästä uudistuksesta ja keksinnöstä oli kyse. Ensimmäinen näyttelytila aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1905. Museo toimi lähinnä pienoismallien, asiakirjojen ja pienesineiden varassa, kunnes vuonna 1974 se sai kunnon tilat Hyvinkäältä. Viipurista Hyvinkäälle vuonna 1944 evakuoitu VR:n konepaja tarjosi tilat suuremman kaluston kanssa puuhaamiseen, ja Suomen ensimmäisen rautatien ajalta periytyvä Hyvinkään vanha asema- ja varikkoalue oli lähes alkuperäisessä asussaan sopiva museomiljöö, jossa on riittänyt myös tilaa laajennusrakennuksille.
Itse kävin lättähattuajelulla Hyvinkäältä Riihimäelle ja takaisin. Ilmassa oli suuren junailujuhlan tuntua, sillä radan varsilla oli lukuisia valo- ja videokuvaajia ikuistamassa ikonisen kiskobussin 70-vuotistaivalta. Lätän kyyti on mukavaa, ja dieselvoimansiirrossa on juurikin tiettyä bussitunnelmaa, kun juna kiihdyttää asemalta vaihteita vaihtaen ja suora kasikone jylisten. Moottorivaunut ovat aikanaan tarjonneet korvaamatonta palvelua lähiliikenteessä
Näkymä Dm7-moottoriyksikön kuskin paikalle. Wilson-vaihteiston ajonopeudet erottuvat merkkivaloissa: 23, 45, 60 ja 95. Vaunuyksiköiden väliset komennot välittyivät sähköpneumaattisesti. Lättähatut toivat matkustajia mm. Lohjalta, Helsingistä (Porvoon kautta) ja Toijalasta. Päivän aikana ajettiin lyhyempiä yleisölennätyksiä Riihimäelle
Aiempina vuosina Mobilistissa lukuisia kertoja herranlahjojen tuhoamaksi ja laiminlyödyksi väitetty 1929 Cadillaciin perustuva rata-auto on nykypäivänä siistissä kunnossa ja sisätiloissa. Vuoden 13 Fiatiin pohjautuva rata-auto luovutettiin Rautatiemuseolle jo 1934. Ukko-Pekan vetämä juna toi matkustajia Helsingistä.
Päivän mittaan nähtiin mm. kääntöpöytänäytöksiä ja kiskoilta pudonneen vaunun takaisinnostoesityksiä.
Topparoikka tulee! Moottoriresiina Tre-Rto-9 liikkuu Volkswagenin tekniikalla. Kuten yllättävän monet Rautatiemuseon laitteet, sekin on ajokunnossa. Maahantuoja, Wihurin omistama Teijon tehdas valmisti tiettävästi 150 Morea vuosina 1955–63. Niillä vedettiin ratatyövaunuja. Ajosuunnan vaihto tapahtuu tunkkaamalla moottoriresiina ilmaan ja kääntämällä se akselinsa ympäri.🚗
