Olin opiskeluaikana tarjonnut paria juttua Mobilistille. Kun kiitin ajoissa maksetusta juttupalkkiosta, laitoin sähköpostin loppuun: “P.S. Ette ottaisi mua kesäksi työharjoitteluun.” Sillä tiellä olen vieläkin. 

Ensimmäinen työpäiväni oli myös lehden 4/2007 deadlinepäivä. Viime hetken täytetöinä tekstitin hämärät NSU:n pressikuvatalkoot, joissa täytetyt eläimet tuijottavat autoja. Yhdessä kuvassa oli myös tissit. Pian käytiin myös kuvaamassa Suomeen paluumuuttanut Hiiskulan kartanon kompressori-Mersu. Turkuun ajettiin päätoimittajan avo-Cadillacilla katto auki. Koistiselta paloi kalju, Halmkrona ja minä kärsimme kroonisista niskakivuista pitkään tuon takapenkillä vietetyn moottoritiematkan jälkeen. 

Kotiuduin hyvin Mobilistiin ja muiden kesäloman aikana pidin linnaketta pystyssä ja kävin mm. koeajamassa T-55 -taistelupanssarivaunua. Ei mennyt montakaan viikkoa, kun minua pyydettiin jäämään taloon. Yritin aluksi tehdä nelipäiväistä viikkoa ja viimeistellä opintojani, mutta eihän siitä mitään tullut. En koskaan valmistunut työttömäksi medianomiksi.  

Komeita kuvauksia 

Roolikseni muodostui huonon huumorin lisäksi myös valokuvaus ja varhaisia askeliaan ottava digiulottuvuus. Yksi varhainen ideani oli taltioida koeajettavien autojen ääniä nettisivuille. Kuvauksissa tuli vastaan ikimuistoisia tilanteita, kuten valtavan Cadillacin luotsaaminen Itäkeskuksen halki tai Peel-kääpiöauton kärrääminen Helsingin rautatientorin metrotunneliin. Lotus Europaa kuvattaessa Halmkrona marssi hevostalleille ja esitti kysymyksen: “Olisiko teillä lainata hevosta hetkeksi?” Ja meille lainattiin Tarzan-niminen poni. 

Mobilistia tehdessä oudotkin hankkeet onnistuvat usein täysin ilman ennakkosuunnittelua. Hämeenlinnassa kuvasimme Škoda 110R Coupea, ja sain älynväläyksen, että Škodahan sponsoroi jääkiekkoa. Marssimme jäähallille, ja kysyimme, onnistuisiko auton kuvaaminen jäällä. Hallimestari totesi, että kyllä se käy, kunhan hänen tyttärensä tulee mukaan kuviin. Tytär oli Suomen maajoukkuemaalivahti! 

Kesällä 2012 pääsin toteuttamaan pitkään ideoimani juonellisen lehtikokonaisuuden, kun kuvasimme varastoon ETYK-teemaisen erikoisnumeron, jonka juttukokonaisuudet nivoutuivat yhteen kornin kioskikirjallisuusjuonen myötä.  

2016 lensimme kuvausmatkalle Seinäjoelle – tietenkin tyylikkäästi DC-3:lla. Retkellä taltioitiin vuorokauden aikana useampi ajoneuvojuttu ja oheismateriaalia. Kaukomatkailuun kuului myös 2022 suoritettu retki pohjoiseen – autojunalla Kolariin ja Matra Murenalla alaspäin. Pohjoisen keikalla saatiin kuvattua yhdeksän autojuttua vajaan viikon aikana; tuon kaltaisia reissuja pitäisi tehdä joka vuosi.  

Olen myös yrittänyt markkinoida ajatusta matkailuautoreissusta, jossa kunkin kuvattavan ajoneuvon omistaja saisi keksiä meille seuraavan määränpään ja jutuntekokohteen. Kaikkihan tuntevat jonkun, jolla on jotain kiinnostavaa. Lehteä voitaisiin tehdä livenä tien päältä vaikka useamman viikon ajan, jos mukaan otettaisiin skannerit, näytöt ja tietokonevermeet! 

Tonnarin joka paikan höynä 

2014-15 sain luotsattavakseni youngtimer-henkisen kokeilumme, Mobilisti 2000 -lehden. Sitä tehtiin – nyt kai sen voi sanoa – aivan liian pienillä resursseilla ja vähän päätuotteen ohella. Se alkoi tuntua jaksamisessa, ja lehden teko päätettiin jättää sikseen – vaikka lukemat sittemmin kertoivat, että sitä olisi kannattanut jatkaa.  

Nyt – kymmenen vuotta myöhemmin – monet Tonnarissa esitellyt autot ja moottoripyörät olisivat täysin kurantteja aiheita myös kanta-Moblan sivuille. Eikä tämä ole pelkästään kyse niiden museoikäistymisestä, vaan nykytoimituksen linjasta.  

Pienessä firmassa kaikki tehdään itse, ja toimituksen nuoriso-osastona olen tehnyt enemmän kuin kaikkea. Rooliini on kuulunut lehdenteon ydintoimintojen lisäksi mm. sosiaalinen media, videotuotannot, taustamusiikkien säveltäminen ja Mobilisti Jamb-O-Reen seremoniamestarina toimiminen.  

2018 kesällä sain lomalle puhelun töistä. Silloinen graafikkomme Valtteri oli päättänyt lähteä jatkamaan lentäjänuraansa. Minua kysyttiin vaihtamaan tuolia taittokoneen ääreen, ja niin tein. Koronavuosista lähtien Mobilistia on taitettu klaukkalalaisesta makuuhuoneesta käsin. Etätyö on monella tapaa hienoa, mutta etenkin Seniorin deadlinen lähestyessä asunnon kaikki vapaat pinnat täyttyvät vanhoista valokuvista, esitteistä, lehtileikkeistä ja muista asiakirjoista. Mutta se on elämää Mobilistin remmissä; kovinkaan monta päivää en vaihtaisi pois tästä työharjoittelusta!