Erään autoalan vaikuttajan mukaan on autoja, joita ei olisi koskaan saanut tuoda Alppien tälle puolelle. Hän ei ole läheskään aina oikeassa. Saabiksi adoptoitu Lancia tuntuu toimivalta kokonaisuudelta, vaikka aikalaiset eivät niistä innostuneet.
Teksti: Janne Halmkrona, kuvat: Matti Ouvinen
Kulmikas, ruskehtava metallipintainen auto on lähes samaa sävyä kuin sen taustalla olevan pankkirakennuksen seinä. Lähtökohta ei siis kuulosta kovin juhlalliselta, mutta jotain erityistä autossa on, sillä se antaa epämääräisen yläluokkaisen vaikutelman. Ehkä pienet kiiltävän metalliset yksityiskohdat poikkeavat kasarin yleisen muovisesta linjasta juuri sen tarpeellisen pienen eron verran.
Ajovalojen pesimet, ruotsinkielinen rengaspaine-tarra ja muut yksityiskohdat kertovat, ettei kyse ole aivan tavallisesta Lanciasta. Saab-Lancia 600 oli yritys sovittaa italialainen keskiluokan auto pohjoisiin oloihin ja Saab-liikkeiden valikoimaan. Lopputulos jäi aikanaan oudoksi sivuhuomautukseksi autohistoriaan, vaikka itse auto tuntuu yhä yllättävän järkevältä ja valmiilta kokonaisuudelta.
Miksi Saab päätyi myymään Lanciaa omalla nimellään? Miksi auto ei menestynyt, vaikka siinä oli paljon oikeita aineksia? Ja mitä tästä erikoisesta yhteistyöstä jäi lopulta käteen Suomessa ja Ruotsissa?
👉 Tämän Mobilistissa 2/2026 julkaistun artikkelin voit lukea kokonaan Mobilisti-applikaatiossa tai kuunnella sen AI-ääni Matin lukemana.
Lataa Mobilisti-äppi kännykkääsi Google Playstä tai Apple Storesta.🚗
