Valmis Box. Ei yhtäkään ovea vasemmalla kyljellä, katossa keskellä irrotettava paneelipala. Rankat komposiittipuskurit vain imitoivat surffarien suosimia puuparruja – tai niin ainakin virallinen versio kuuluu.
Automaailma on täynnä lähtökuoppiinsa kaatuneita hankkeita; jotkut ovat kompastuneet jopa kahdesti. Brubaker Box on näitä jälkimmäisiä.
Teksti: Kimmo Koistinen
Kuvat: Mobilistin ja kirjoittajan arkistot
Julkaistu Mobilistissa 7/22.
Korostettakoon heti alkuunsa, ettei Curtis Brubaker ole mikään haihattelija, vaan Learjetillä ja GM:n Cadillac-divisioonassa uransa aloittanut yleisnero, joka elättää itsensä nykyisin muhkean patenttikansionsa kautta saamillaan tuloilla. Brubaker Box oli hänen jännittävä välihankkeensa 60- ja 70-lukujen vaihteessa.
Jätettyään Detroitin talvet taakseen ja muutettuaan takaisin nuoruutensa Kalifornian auringon alle, hän perusti Brubaker Group -suunnittelutoimiston. Hän päätti hankkia sille näkyvyyttä omalla autoprojektillaan. Alueen surffauskulttuuria vierestä seuranneena kunnianhimoinen Brubaker päätti sanojensa mukaan tarjota kansalle parempia rantaelämän kulkimia, kuin joka puolella vilistävät VW Kleinbussit. Hän piirsi radikaalin hahmotelman, jonka tilankäyttö oli erittäin tehokasta ja muotoilu vauhdikasta. Päältä katsoen ei olisi helpolla uskonut sen pohjalevyä yhteiseksi VW Kuplan kanssa. Myös tekniikka oli ainakin alustavissa suunnitelmissa VW-sukuista, mutta jossakin vaiheessa realistisemmaksi vaihtoehdoksi nousi Chevrolet Corvairin paljon tehokkaampi boxer-kuutonen Powerglide-vaihteistoineen – ratkaisu, johon monet Kleinbus-harrastajatkin olivat päätyneet.
Apunaan suunnittelijat Todd Gerstenberger ja Harry Wykes, Brubaker valitsi korimateriaaliksi lasikuidun. Mutta laatutietoisena hän vakautti rakennetta sisäänrakennetulla turvakaarella ja rajoittamalla ovien määrää: autoon ei lopulta tullut kuin yksi, iso liukuovi, joka sijaitsi oikealla kyljellä. VW:n rohkeasti keulalle sijoitettu polttoainesäiliö siirrettiin akselien väliin ja muotoiltiin siten, että sen yläosan aiheuttamaa kohoumaa lattiassa saattoi hyödyntää eräänlaisena sisustuselementtinä.
Kuljettajalla oli miltei urheiluautomaisen makaava ajoasento. Enimmät hallintalaitteet löytyivät vasemmalta seinältä. Etupaneeliin asennettua Kuplan nopeus- ja polttoainemittaria on joutunut ehkä hieman tihrustamaan tarkkoja havaintoja tehdäkseen.
Suunnittelutiimi piti päänsä muutenkin kylmänä ja pyrki löytämään mahdollisimman paljon valmiita osia USA:n autoteollisuuden alihankintaketjun uumenista. Siten tuulilasiksi sovitettiin AMC Javelinin vastaava ja takalasitas poimittiin Chevy El Caminosta. Äärivalot ja monet muut tarpeelliset, mutta pienerinä kalliisti tuotettavat – ja liittovaltion viranomaishyväksyntää edellyttävät – komponentit saatiin eri merkkien valmiista laareista järkevin kustannuksin. Puskurien kanssa hieman hulluteltiin. Kekseliäs, kevyt ja kestävä komposiittipalkki edessä ja takana naamioitiin puuparrun näköiseksi, jotta sulavaan olemukseen saataisiin ripaus karheutta.
Popular Mechanics kauppasi hieman samassa hengessä suunniteltuja “Boonie Bugin” piirustuksia vuonna 1976. Se oli vain eräs Brubakerin innoittamista tila-automuunnelmien rakennussarjoista.
Niin lähellä…
Korimuottien tekeminen ja sarjatuotantovalmiuden saavuttaminen vaati lopultakin niin suuria pääomia, että oli turvauduttava ulkopuolisiin rahoittajiin. Haettuaan suunnitelmalleen ensin patenttisuojaa, Brubaker vei Brubaker Boxiksi nimeämänsä prototyypin vuoden 1972 Los Angeles International Motorsports Show’hun. Auto sai siellä erittäin innostuneen vastaanoton ja tuloksena oli 160 000 dollaria piensijoittajilta. Niiden varassa sarjatuotanto voitaisiin saada käyntiin.
Brubaker vuokrasi riittävät tilat noin 400 auton kuukausituotantoa ajatellen ja julkaisi aikeensa myydä valmiiksi rakennettuja Boxeja karvan alle 4 000 dollarin, joka oli vajaat parisataa enemmän kuin VW Kleinbus.
Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta, tarvitsi enää vain tilata Volkswagen of North Americalta muutama tuhat uutta Kuplan alustaa ja homma voisi pyörähtää käyntiin. Mutta sitten VW sanoikin ”ei”. Potentiaalisiin tuotevastuukysymyksiin vedoten alustojen myynnistä kieltäydyttiin.
Se oli hankkeelle kuin potku vyön alle, mutta Curtis Brubaker tunsi vastuuta sijoittajien rahoista – ja olihan hän itsekin investoinut laatikkoonsa paljon aikaa, rahaa ja voimavaroja – joten oli yritettävä vielä kiertotietä. Ensiksi hän osti uusia Kuplia piirimyyjiltä, ideana purkaa tarpeettomat osat ja myydä ne kulujen kattamiseksi. Se osoittautui työlääksi ja epätaloudelliseksi ratkaisuksi vakavaa sarjatuotantoa ajatellen. Seuraavaksi Brubaker alkoi avustajineen jahdata Kuplia autopurkamoilta ja toivoi löytävänsä ruosteettomia, helposti elvytettäviä Kalifornia-alustoja. Alustoja toki löytyi, olihan VW suuressa suosiossa alueella, mutta niiden kunto osoittautui kuitenkin niin vaihtelevaksi, että käsityönä tapahtuva kunnostustyö uudenveroiseksi olisi pakottanut nostamaan lopputuotteen hinnan yli kipurajan.
Koska vaihtoehtoisia, realistisin kustannuksin toteutettavia alustaratkaisuja ei ollut tarjolla, oli lappu pantava luukulle vain neljän Boxin valmistuttua luovutuskuntoon. Niistäkin yksi oli suunnittelijansa jatkokehitelmäproto.
Väistämättömän konkurssin jälkeenkin monet näkivät Brubaker Boxissa yhä potentiaalia; olivathan esimerkiksi korimuotit jo valmiit ja kaikki vaikein työ takana. Automecca-niminen sijoittajaryhmä – jota veti yksi alkuperäisistä ideaan investoineista tahoista – käynnisti Boxin rakennussarjojen tuotannon Roamer Sports Van -nimellä. Mutta syystä tai toisesta harrastajat eivät syttyneet siitä, vaikka elettiin nousevan vanivillityksen vuosia. Tuotanto hiipui vain noin 25 setin kohdalla.
Investoija Mark Hansen Brubaker Boxin vierellä vuoden 1972 paikkeilla. Hän oli keskeisenä hahmona jatkoa yrittäneessä Automecca-yhtiössä.
Alkuperäisten muottien uskotaan olevan jo käyttökelvottomassa kunnossa, mutta siitä huolimatta USA:ssa on ilmeisen laajaan tarjolla ainakin useimpia Boxin koripaneeleita. Olivatpa ne vanhaa varastoa tai uustuotantoa, ne kuvastavat joka tapauksessa mallin yhä herättämää mielenkiintoa.
Olisiko radikaali, tila-automainen Brubaker Box osoittautunut kaupallisesti kannattavaksi hankkeeksi, jos VW olisi päättänyt myydä alustoja vuonna 1972? Jotenkin vaisto sanoo, ettei.
Mutta toisaalta, onhan sitä oudompaakin tapahtunut.
Brubaker muokkasi yhdestä esisarjan autosta tämän “Ark Roamerin” nelisen vuotta konkurssin jälkeen. Sitä käytettiin post-apokalyptisessä TV-sarjassa “Ark II”.
TV-sarjan nimikkotähti eli taustalla komeileva “Ark II” oli myös Curtis Brubakerin ideoima ja patentoima konseptiauto selviytymään maailmanlopun jälkeisessä arjessa.
🚗
