Entä jos autosi renkaat olisivat korin, verhoilun tai vaikka suosikkipukusi väriset, ja ne saisi loistamaan pimeässä? Goodyear upotti tämän toteuttamiseen paljon aikaa ja rahaa, mutta hohtorenkaat katosivat historian hämäriin.
Teksti: Kimmo Koistinen
Kuvat: Mobilistin arkisto
Alkuperäinen juttu on julkaistu Mobilistissa 6/2025.
Sen piti olla vahvaa kuin muovi ja sitkasta kuin kumi. Sen nimi oli Neothaani. Polyuretaanipohjaisen seoksen loi William Larson, apunaan Anthony Finelli; molemmat Goodyearin kemistejä.
Yhtiö ja kehittäjät pitivät Neothaania uuden ajan alkuna koko rengasteollisuudelle. Neothaani oli helposti valettavaa, kiitos kumia alhaisemman sulamispisteensä. Lujuutensa ansiosta se ei tarvinnut sen enempää ristikudoksia kuin teräsvöitäkään, sisäkumeista puhumattakaan.
Materiaalin läpikuultavuus mahdollisti sisään asennettavat valaisimet, jolloin auto näytti kulkevan valokiekkojen varassa kuin paraskin ufo. Ehkä dramaattisinta oli kuitenkin sen värjättävyys; Neothaan-renkaat eivät tarvinneet mustia ainesosia säilyttääkseen pintansa.
Ensitestit aiheuttivat ihailua ja vähän tuhoakin. Viime mainittua syntyi, kun hämmästyneet kanssa-autoilijat löivät ihmetyksestä jarrut pohjaan ja takana tulevat kolauttivat perään. Koe-erien ensimmäisten asiakkaiden joukossa oli George Barris, joka halusi hohtorenkaat kimmeltävään Sahara II -kustomiinsa.
Neothaanin kehittäjä William Larson.
Voimme kuvitella, mitä suomalaiset viranomaiset olisivat ajatelleet pimeässä hohtavista kumeista!
Mutta pian Goodyearinkin oli myönnettävä ihmeaineensa kielteiset puolet. Kovuutensa johdosta Neothaanista tehdyt renkaat olivat vaarallisen liukkaita jo kostealla asfaltilla. Lukkojarrutuksissa se taas oli taipuvainen sulamaan ja muuttamaan pysyvästi muotoaan. Siinä ohessa materiaalissa havaittiin ikävä taipumus imeä kaikenlaista kuramoskaa itseensä.
Goodyear ei myöskään saanut siitä valmistettujen renkaiden omamassaa tai valmistuskustannuksia lasketuksi houkuttelevalle tasolle. Renkaanvaihto ei ollut hentojen hommaa, jos halusi vaihtaa vaikka toisen värisiin; ne painoivat keskikokoisina 68 kiloa kappale – ilman vannetta.
Ideasta oli luovuttava vuosikymmenen yritysten ja miljoonien dollarien jälkeen tuloksettomana. 🚗
