Emme me paljoa heinätöistä tiedä, vaikka sellaisiakin on kokeiltu. Harrasteajoneuvokesä on kukkeimmillaan, mutta myös kosteimmillaan.
Kuvat ja tekstit: Anni Antila
Kuvatalkoot on Mobilistin legendaarin vakiopalsta ajalta ennen digikuvia ja internetiä. Kuvatulvan keskellä kuratoimme kohokohtia retkiltämme säännöllisen epäsäännöllisesti lukijoillemme. #kuvatalkoot
Juhannusaaton aurinko tekee kaikki temppunsa yrittäessään piristää hämäläisen fillarikaupan eteen mainokseksi päätynyttä 1946 Oldsmobilea. Aina apea Osmo suree ehkä puskuriensa ja maskinsa ikuisesti kadonnutta kiiltoa. Hornan himmeiden kiilto-osien lisäksi auton asento – tai stance, niin kuin nuorisolaiset sanovat – viittaa myös joko väsymykseen jousitusosastolla tai sitten lowrider-kulttuuri kerkesi puraisemaan Osmoa ennen tämän päättymätöntä Suomen matkaa. Auto sinänsä edustaa heti maailmanpalon jälkeen vallinnutta autoteollisuuden todellisuutta upeasti.
Kaukaa kuroteltu kuva 1951 Plymouthista, jota saa ihailla jokainen päärataa Tampereelle matkaava. Lapinläänin kilvillä varustettu ja kolmella hampaallaan upeasti irvistävä umpirauta on häkellyttävä näky, varsinkin jos ja kun patina on aitoa. Auto on todistettavasti ihan vilkkaasti liikenteessä, toisin kuin lähistöllä murjottava edellisen kuvan Olds.
Petterin TJ on paljon, Petteri on aamukasa. Bedfordin TJ- tai J-sarja oli valmistajansa viimeinen nokkamallisto, joka vanheni sekä muotoilunsa että rakenteensa puolesta pian esittelynsä jälkeen. Kiinnostavasti 1958 tuotoantoon tullut J-sarja oli myös viimeinen tuotannossa ollut Bedford-sukuinen ajoneuvo, kun intialainen Hindustan viimein lopetti mallin tuotannon 1998(!). Kuvien museoajoneuvoksi kruunattu kevyemmän pään J-Petteri elää hiljaiseloa kahvilan porttikoristeena kartanomaisessa ympäristössä. Lavaa näkyy käytetyn sekalaisen jätteen ensivarastoalueena, ja ylipäätään toimitus keksisi lukuisia parempia käyttötarkoituksia legendakuormurille, vaikka se saattakin olla 90-lukuinen tulokas Suomen kamaralla. Kenties Vauxhall Cresta-peräinen 3,5-litrainen bensakutonen hillitsee ajonautintoja?
Kesätapahtumista on internet kuvia pullollaan, joten tehdäänpä nyt vain täsmäiskuja kiinnostaviin tai ainakin toisenlaisiin kohteisiin. Ahveniston murinalaaksossa erottui edukseen hailakan päärynäinen ja ensivaikutelmaltaan jännittävän kulmikas Mazda 323. Vuoden 1983 satoa edustava 5-ovinen ja tyypillisesti 1,3-litrainen yksilö on vastoin kaikkia tavallisia todennäköisyyksiä päätynyt museoajoneuvoksi, mistä suuret kiitokset kaikille asiaan vaikuttaneille.
Onko kiire, vai tehdäänkö ATK:lla? Aikautensa todellisuuteen erinomaisen rekisteritunnuksen saanut juppikupee Honda Prelude ihastuttaa kiilamuodoillaan ja pirteän punaisella värillään. Aito Suomi-yksilö on sekin selvinnyt museoajoneuvoksi, vaikka 1,8-litraisella vauhtimallilla olisi varmasti ollut tarjolla huonompiakin kohtaloita. Oletettavasti entisöinti on ollut tavallista vaativampi urakka.
Lähes peräkkäisten kurssien kadetit osoittavat aikojen muutoksen. Oranssi Kadett C-malli edustaa takavetoisten rakettien viimeistä vuosikurssia 1978. Armeijaakin harmaampi D puolestaan astui palvelukseen 1983, etuvetoisuuden ollessa jo sulkeisjärjestyksen kulmamiehenä eurooppalaisten pikku- ja keskiluokan autojen rivistössä.
Emämoke vai erittäin mokkela keksintö? Mini Moken nimi viittaa muuliin, ja hyötyajoneuvoksi itse Alec Issigonis sitä kaiketi kaavaili. Tarkoituksena oli peräti kaapata siivu Land-Roverin sotilasajoneuvokakusta, mutta yhdistelmä matalaa maavaraa ja tehotonta moottoria eivät vakuuttaneet englantilaista sotaväkeä – ei, vaikka Moke olisi kokonsa puolesta sopinut hyvin erilaisiin laskuvarjo-operaatioihin. Ruununraakki löysi kuitenkin paikkansa siviiliyhteiskunnasta, jossa kevyt, hauska ja monikäyttöinen ranta-auto kasvoi pieneksi ilmiöksi. Suomeen näitä tuotiin ymmärrettävästi vain muutamia, ja kuvan 1967 yksilö on yksi näistä. Ahveniston montussa yleisin kysymys lienee ollut, että putoaako tuosta helposti kyydistä?
Muumitaloa ei lukita yöksi, mutta Muumikeula-Passat kannattanee jo tallentaa katon alle turvaan. Volkswagen Passatin 1988 esitelty B3-sukupolvi hämmensi näennäisen grillittömällä naamavärkillään, vaikka todellisuudessa säleikköpintaa oli vähintään normaalimäärä puskurin alla katveessa, kuten kuva osoittaa. Umpinaisella muotoilulla tavoiteltiin pienempää ilmanvastusta, mutta myös irtiottoa aiempien mallipolvien Audi-pohjaisesta pidättyväisyydestä ja toihan umpikeula myös mukavia muistumia kaikkien hyvin muistamiin Volkkarin 411- ja 412-aikoihin, vai mitä? 1,8 edusti Passatin peruskaavaa meikäläisillä markkinoilla 1990, jolloin tämä Mommilan kesäpuodilla kuvattu yksilö aloitti päivätyönsä.
Talkooväkeen mahtuu toinen Mazda, ainakin näin valoisa tapaus; mallinimi Luce viittaa italiankielen valoa tarkoittavaan sanaan, ja valoisuutta & ilmavuutta ohuiden pylväiden kannattamassa kabiinissa piisaa. Mallin taustalta eräs suurimmista mestareista, Giorgetto Giugiaro, joka Bertonella työskennellessään piirsi matalan, bemarihtavan konseptiauton Luce 1500:n vuodelle 1965. Bertone oli solminut Mazdan kanssa muutamaa vuotta aiemmin suunnitttelusopimuksen, jonka satona saatettiin nauttia 60-luvun ehkä raikkaimista japanilaismalleista. 1966 tuotantoon tullut 1500/1800 sai lopulta konseptia korkeamman kattolinjan, mikä ei varsinaisesti haittaa mitään. Piilofarmarina erityisen suosittu Mazda sai myös lujan auton maineen, mistä todistaa hämäläistaustainen 1500-yksilö vuodelta 1969.
Kuvatalkoissa on jo aiemmin vihjattu Hyvinkään torikokouksista. Hiljattain torstaina eräänä kyseessä oli lähinnä Triumph-kerhon merkkikokous, johon avarakatseisesti huolittiin mukaan muunkin merkkisiä takariviin; 70 % läsnäolijoista edusti tätä merkkiä. Selitykseksi saattaa kelvata vallinnut englantilaishenkinen säätila sekä seutukunnalle muodostunut harrastajakeskittymä. Hassuja ilmiöitä ja hassuja brittiautoja.
Ranskalaisen poliittisen jännityselokuvan melkein-kaima paistatteli marketin pihalla auringossa. Onhan tässä nyt vähän rakentelun henkeä, mutta kesän kunniaksi nautitaan näkymästä, joka kirjaimellisesti sädehtii nykyautojen seassa. Japanilaiset tekivät engelsmanneille temput kerta toisensa jälkeen, niin urheiluauto- kuin moottoripyörämarkkoillakin: Ensin otetaan mallia, ehkä vähän lisenssejäkin lunastellaan, arvioidaan ankarasti ja tehdään sitten sama, mutta paremmin. Datsun 240Z oli synnytetty Nissanin Yhdysvaltain toimintojen hautomossa haastamaan suurta suosiota nauttivat paremman pään brittisportit, ja sen se tekikin.
Mobilistin digikaupustelija Anni vouhotti itsensä kylään Vaasaan, jossa hyvin tunnetussa automuseossa kesän teemana ovat Opelit ja Fordit. Silläpä sosiaaliseen mediaankin juonikkaasti valittiin täkyksi 1974 Taunus. Vaasan Auto- ja Moottorimuseo on ehdottomasti visiitin arvoinen kohde ja kai se Vaasa jonkin sortin kesäkaupunki on sekin.
Seuraavaksi suuntasimme etelän aurinkoon. Hangon keskustan parkkipaikalla puskan takana lymyili hyvin ruskettunut Range-Rover 1981, joka osoittautuikin muutama vuosi sitten Ranskasta muuttaneeksi siirtolaiseksi. Toivomme hyvää jatkoa tyylikkäälle kolmioviselle, jota tietenkin kuljettaa kelpo 3,5-litrainen Roverin Kasi. Kuriositeettina mainittakoon, että yhtä numero suurempaa rekisteritunnusta kantaa ironisesti Nissan Leaf. Mistäkö tiedämme? Tiedämmepä vain.
Hetken kuvittelimme, että olemme kohdanneet Hangossa todellisen oman tiensä kulkijan, jolla on myös itsetunto kohdallaan. Autovalintahan olisi loistavan monikäyttöinen Citroën Traction Avant peräti Commerciale-versiona isoine peräovineen.
Harmi kyllä, kyseessä taisi kuitenkin olla turistirysä puolityhjillä renkailla. Tämäkin hankolainen on siirtolainen, jolla on ilmeisesti varsin huikea nuor
Tammisaaren Gamla Stan on yksi Suomen hienoimpia vanhoja puutalokaupunginosia, mutta myös kauppakeskustassa on kauniita näkymiä, reheviä puutarhoja ja kauniita puutaloja sekä kadunvarsille pysäköityjä hollannikkaita. Nuorison (?) sianpää-Volvoksi kutsuma Daf-suvun viimeinen edustaja oli yllättävän suosittu meillä. Variomatic-voimansiirron perintönä myös manuaaliversioissa nautittiin De Dion-jousituksesta ja perän yhteydessä olevan vaihteiston tuomasta tasapainosta. Renault-peräinen 1,4 ei kuitenkaan kirvoittanut rallikansan ylistyslauluja, ja ehkä siinä syy mallin vaisuun suosioon nykyään?
Siinäpä sitä kuvasilppua taas kerrakseen. Kuvasatoa julkaistaan sosiaalisen median kanavillamme sen enempää käsikirjoittamatta, katso vaikka Facebookiamme.
