Julkaistu

Pelti kiinni – graafikko peltikurssilla

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Mitä seuraa, kun täyskonttoristi-lehdentaittaja pistetään taivuttelemaan peltiä englanninpyörällä? Syntyykö taidehimmentäjältä lokasuoja?

Matti Ouvinen

Alkuperäinen juttu on julkaistu Mobilistissa 6/2024.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Minulla ei ole mitään taustaa peltitöistä. Olen viimeksi hitsannut yläasteella 1990-luvulla ja ollut mukana paukuttamassa vasaralla tuulihaan pettämisen takia auki lävähtänyttä MGB:n konepeltiä suoremmaksi joskus viisitoista vuotta sitten.

Nyt minut on kutsuttu Takomo Worksin englanninpyöräkurssille Vantaan Luhtaanmäessä toimivan Toraforsin tiloihin. Autokorimestari Tero Salmi ja Ossi Kattilakoski ovat pitäneet kursseja jo toistakymmentä vuotta, ja nyt niitä on vihdoin tarjolla pääkaupunkiseudullakin. Ohjelmassa ovat alkeis-, jatko- ja alumiinikurssi.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Tero Salmella leikkaa, Ossi Kattilakoski avustaa.

Kokoonnumme lauantaiaamuna ennenyhdeksää. Olen juuri saanut viimeisimmän Seniorin taiteltua painoon iltamyöhään, joten mikseipä jatkisi työviikkoa vielä viikonlopun läpi. Paikalle saapuu seitsemän kurssilaista, kaikki miesoletettuja, ikähaarukkaa parikymppisestä eläkeläiseen. Suurimmalla osalla on jotain kokemusta pellin kanssa työskentelystä.

Tero Salmen alustuksen jälkeen jakaudumme ryhmiin; toiset siirtyvät aloittelemaan englanninpyörän parissa, minun ryhmäni tutustuu TIG-hitsauksen saloihin kolmella eri laitteella. Kun olen yläasteella hitsannut kaasulla ja MIGillä, ei ollut automaattimaskeja.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Englanninpyörän lisäksi tutustuttiin TIG-hitsaukseen kolmella eri koneella.

Pelkästään itsestään tummuva hitsauskypärä tuntuu luksukselta, saati TIG, jonka kanssa eivät housut syty palamaan jatkuvista kipinöistä. Kolmessa eri koneessa on selvästi eri tuntuma kaikissa, ne ovat yksilöitä, vaikka asetukset ovat käytännössä samat.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Heftauksien ja sauman teko alkaa hiljalleen sujua, mutta selvästi on parasta tottua yhden koneen käyttäytymiseen.Vaihdamme työpisteitä, mutta ensin pitää leikata harjoituskappale pellistä. Käytämme syvävetolaadun DC04-peltiä joka kuulemma soveltuu muokkaukseen ja autokoriosien mankelointiin paremmin kuin normaali rautakauppalaadun DC01, joka pyrkii kovettumaan työstettäessä, ja joka vaatisi lämmittämistä muovattavuuden palauttamiseksi. Sitten onkin aika siirtyä englanninpyörien ääreen.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Rullaati rullaati

Englanninpyörä on simppeli mankeli, jossa peltiä valssataan kahden laakeroidun teräsrullan välin puristettuna. Eri muotoisilla alarullilla muutetaan valssattavan kohdan pinta-alaa, joka auttaa muotojen aikaansaamisessa. Laitteen runko toimii jousena sen jälkeen, kun muokattava kappale kristetään ruuvilla alarullan ja isomman yläpyörän väliin.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Itse tehdyllä muotokammalla voidaan tarkastella lokasuojan kuperuutta.

Aluksi tuntuu, ettei rullailu tee yhtään mitään. Yritän keskittyä käsittelemään aluetta mahdollisimman tasaisesti, mutta välillä kappaleella on aivan oma tahtonsa; se tahtoo livetä rullien välistä tai liikkua aivan miten sattuu. Hiljalleen liike kuitenkin alkaa iskostua selkärankaan, ja samalla pellinpalassa tapahtuu pientä taipumista.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Mallipellistä saattaa katsoa haluttua kaarevuutta.

Seuraavaksi vaihdamme rullaussuuntaa sekä samalla pyöreään rullaan, jolla saamme taivutettua harjoituskappaleen vielä 90 astetta toisessa suunnassa eräänlaiseksi potkuriksi. Alkaa hahmottua, että tämän “epäesineen” kanssa leikkiminen tutustuttaa siihen, miten pelti laitteella taipuu.

Lounaan jälkeen paljastetaan monen arvailema asia; varsinaisena kurssityönä tehdään lokasuoja. Sitä varten leikataan 20 x 72 cm pala, jota aletaan sitten omatoimisesti työstää ohjaajien tuella. Sen kuperuuden mallaamiseen valmistetaan peltisoirosta muotokampa, joka antaa tekosyyn tutustua kutistus- ja venytyskoneiden toimintaan. Ja sitten rullataan.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Kaarevuuden alkaessa syntyä voidaan myös kutistaa reunoja, jolla saadaan aikaan lokasuojan kaarevuutta. Päivän päätteeksi käsissä on hieman kahteen suuntaan kaareva pellinriekale. Ehkä siitä vielä tulee rapakaari, vaikka eihän minulla ole siihen sopivaa autoa tai moottoripyörääkään.

Mobilisti graafikon peltityökurssi
Mobilisti graafikon peltityökurssi
Mobilisti graafikon peltityökurssi

Takaisin kolvin ääreen

Toinen päivä valkenee hitsausharjoitusten jatkamisella. Ensimmäisenä rullaustyönä askarreltu peltiläpyskä leikataan kahtia, jotta voidaan harjoitella kahden kappaleen sovittamista yhteen ennen hitsausta. Osa jatkaa lokasuojien parissa, minä siirryn hitsauskolvien pariin ja teen harjoituspeltien kanssa kokeiluja ennen tositoimia.

Mobilisti graafikon peltityökurssi
Mobilisti graafikon peltityökurssi

Englanninpyörän lisäksi kurssilla tutustuttiin kutistus- ja venytyskoneisiin, peltisaksiin ja -leikkuriin, vasaroihin ja vastinkappaleisiin sekä tietysti viiloihin.

Peltisaksilla leikatun “epäesineen” röpelöt reunat viilataan, ja reuna mankeloidaan kevyesti englanninpyörällä. Sovituksen irvistävät kohdat paukutetaan peltisepänvasaran ja vastimen kanssa
kiinni; TIGin kanssa välien pitää olla siistit. Sitten voidaan alkaa heppaamaan “epäesineen” puoliskoja toisiinsa pistehitseillä sentin välein.

Reikiäkin syntyy; en mitenkään löydä yhteistä säveltä kolmesta hitsikoneesta kalleimman kanssa, joka osuu minulle työkoneiden arvonnassa. Niin on hyväkin, sillä pääsen harjoittelemaan reikien paikkaamista peltiä venyttämällä, terävällä vasaralla naputtamalla. Kurssin tehtäviä on selvästi mietitty siten, että niiden suorittamisessa on tekosyitä harjoitella eri tekniikoita.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Lounastauko saapuu yllättäen; hauskaa pidettäessä aika suorastaan rientää. Karautamme syömään kurssilaisen -39 Fordilla. Iltapäivällä jatkan lokasuojan rullaamista. Se alkaa hiljalleen saada loksun muotoa, ja voin mallata sitä esimerkkikaareen ja muotokampaan. Suurien muotojen sijaan tekeminen alkaa siirtyä hienosäädön puolelle; alan itsekin tajuta, mitä pitäisi tehdä kohoumien tai kuoppien korjaamiseksi.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Lokasuojan vahvikeurat syntyvät sikkikoneella. Sekin vaatii vakaata kättä, tässä taitavamman kurssilaisen.

Jotta tulisi valmista ennen iltaa, on oltava jossain vaiheessa tyytyväinen aikaansaannokseensa. Sitten leikataan ylimääräiset pellinreunat pois nakertajalla, päiden kaaret peltisaksilla ja siistitään jäljet hiomalla. Viimeinen rastikoulutus pidetään sikkikoneen luona, sillä lokasuoja kaipaa jäykistysuria, jotka syntyvät Grips Garagen korjaamolta lainatulla sikkikoneella sukkelasti.

Päivän lopuksi jaetaan kurssilaisille vielä diplomit ja infotaan jatkokursseista; tarjolla on peltityön kakkososa ja alumiinikurssi. Takomo Worksin peltityön peruskursseja järjestetään syksyn aikana neljänä viikonloppuna, lisätietoja löytää osoitteesta www.englanninpyora.fi.

Mobilisti graafikon peltityökurssi

Graafikon ensimmäinen peltityö muistuttaa etäisesti lokasuojaa. Se jaettiin Mobilisti Jamb-O-Reessä kiertopalkintona, jota saa jatkaa, muokata ja muuttaa.

Entä se ähertämäni lokasuoja? Loppukesän hikisen viikonlopun jäljiltä sormissa on rakot ja selkää jomottaa seisaaltaan oleminen, mutta keksinpähän loksulle käyttötarkoituksen. Siitä voisi tulla Mobilistin kiertävä käsityöpalkinto – sellainen, jota saajan on lupa jatkaa, muokata ja takoa uuteen uskoon! 🚗

Takomo Worksin suositut peltityökurssit jatkuvat TorAForsin tilojen yhteydessä Vantaalla. 

Viiden nippu 80-luvun Mobilisteja

80-luvun Mobilistit

Arkistojen aarteet!
5 lehden nippu suoraan kotiin.
20 €
Autokuvia Suomesta Eilinen ei ruostu II

Eilinen ei ruostu II

100-sivuinen erikoisalbumi, vielä muutama jäljellä.
16 €
Viiden nippu Senioreja

Senior-nippu

Viiden lehden voimalla aikamatka autoiluun ennen vuotta 1962!
Lehdet suoraan kotiin.
20 €
Viiden nippu 2000-luvun Mobilisteja

2000-luvun Mobilistit

Automaailma muuttui vauhdilla 2000- ja 2010-luvulla – mutta ei nyt sentään Mobilistissa! 
20 €

Julkaistu

Kaksin kaunihimpi

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Eipä tullut kai kenellekään mitään sateenkaarevia ajatuksia näistä naispareista autokuvien viattomampana aikana. Vailla sarvia ja hampaita, autothan näissä ovat pääasiassa!

Teksti: Matti Ouvinen kuvat: Mobilistin arkisto

Alkuperäinen juttu on julkaistu Seniorissa 4/2024.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Gina ja ovat tulleet rannalle katselemaan karpaaseja Pininfarinan korittamalla Peugeot 404 Cabriolet’lla. Niitä tuli pari Suomeenkin, ja toinen oli uutena autokouluautona. Valtion elokuvatarkastamo olisi saattanut aikanaan puuttua tämän kuvan julkaisuun, sillä jollassa kekkaloivan Flavion vapa sojottaa yli 45 asteen kulmassa.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Daamit ihastelevat 1938 Pontiacia, tarkemmin sanottuna 8-sylinteristä Touring Sedania. Pontiaciin tarjottiin lisävarusteena rattivaihdetta, ensimmäisenä edullisemman pään autona – Cadillacissa sellainen jo oli.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Ilse ja Gertrud, SS:n ihmissudet, demonstroivat läpinäkyvää Opel Olympiaa Berliinin autonäyttelyssä 1935. Myös GM:n amerikanmerkkien kokoteräskoreja demonstroitiin tuohon aikaan pleksipaneeleilla koritetuilla autoilla. Mahtoikohan Opelin luomus olla Saksan vai USA:n muoviteollisuuden tuotosta?

Mobilisti kaksin kaunihimpi

1964-67 (BMW:nä 1967–68) valmistetun Glas GT:n äärellä poseeraavista daameista
vasemmanpuoleinen lienee Pirkko Mannola ja olisiko hänen kaverinaan Tarja-Tuulikki Tarsala.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

1957 Mercury Montclairia mainostettiin unelma-autoksi. Sen orastavat siivet olivat ”armolliset projektiilit”. Läpivirtaustuuletuksen poistoritilät on integroitu hienosti katon rajaan.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

BMC:n uutuus vuodelle 1962 oli meillä Maileriksi ristitty 1100 / 1300. Tässä Morris-tuotteena. Vickers VC-10 oli brittien siviili-ilmailun ylpeys, joka piti aliäänikoneiden Atlantin ylityksen ennätystä vuosikymmenet hallussaan. Kuvan koneyksilö – G-ARTA-tunnuksin – teki konetyypin ensilennon heinäkuussa 1962. VC-10 teki pitkän uran RAF:n käytössä etenkin ilmatankkauskoneena, josta roolista viimeiset yksilöt päästettiin eläkkeelle vasta 2013.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Citroën Rosalie oli auto, jonka tuotantoon André Citroën haki inspiraatiota USA:sta. Sitikoita alettiin tehdä modernilla liukuhihnamenetelmällä. Samaan aikaan suunniteltiin jo kunnianhimoista Traction Avantia.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Kansainvälistä loistoa – miss maailma Marita Lindahl ja ”tähtimannekiini” Ritva Aunola poseeraavat 1961 Diesel-lehden kansikuvassa Imperial Le Baronin kanssa. Näitä 1961-63 Imperialeja tuli maahan
useampia, mm. Fiskars Oy:lle (Mobilisti 2/24).

Mobilisti kaksin kaunihimpi

1960-luvun brittiautojen mainoskuvissa harvemmin ollaan peribrittiläisen realismin parissa. Olisiko tämäkin Rivieralta tai jostain Como-järveltä? Rekisterikilvet viittaisivat kyllä Pariisiin.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Audi 80:n ensimmäisen polven aikana ei vielä puhuttu Audi-miehistä, vaan näin kujeilevista fräuleineista.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

Etuvetoinen Fiat 128 oli raikas tuulahdus 1960-luvun lopulla. Isommat Fiatit, kuten 125 (alla) jatkoivat takatyöntöisinä.

Mobilisti kaksin kaunihimpi
Mobilisti kaksin kaunihimpi

1957 Riley Two-Point-Six oli merkin huippumalli, joka jakoi korin meillä ehkä yleisemmin tunnetun Wolseleyn 6/90-mallin kanssa.

Mobilisti kaksin kaunihimpi
Mobilisti kaksin kaunihimpi

British Motor Corporationilla oli 50- ja 60-lukujen taitteessa suoranainen tyttöparien kausi. Alempi kuva on Minin aivan varhaisimpia lehdistökuvia; taustalle on merkitty julkaisukielto ennen elokuun 26. päivää 1959. Ylemmässä kuvassa on jo 1967 esitelty Mk2; muotikin on muuttunut radikaaliksi housu-poolopaita-lyhyet hiukset -yhdistelmäksi!

Mobilisti kaksin kaunihimpi
Mobilisti kaksin kaunihimpi

Pininfarinan siivekkäitä nähtiin monella merkillä 1960-luvulla.Tässä Morris Oxford mk Series VI (1961-) ja Fiat 2300 -farmari.

Mobilisti kaksin kaunihimpi

BMC:n palettiin kuulunutta perinteikästä Riley-merkkiä pidettiin vielä hengissä vuoteen 1969 asti. Maileri-koppainen Kestrel (viimeisinä vuosina vain Riley 1300) ja Minin railinnos ”Elf” jäivät merkin viime henkäyksiksi.

Viiden nippu 80-luvun Mobilisteja

80-luvun Mobilistit

Arkistojen aarteet!
5 lehden nippu suoraan kotiin.
20 €
Autokuvia Suomesta Eilinen ei ruostu II

Eilinen ei ruostu II

100-sivuinen erikoisalbumi, vielä muutama jäljellä.
16 €
Viiden nippu Senioreja

Senior-nippu

Viiden lehden voimalla aikamatka autoiluun ennen vuotta 1962!
Lehdet suoraan kotiin.
20 €
Viiden nippu 2000-luvun Mobilisteja

2000-luvun Mobilistit

Automaailma muuttui vauhdilla 2000- ja 2010-luvulla – mutta ei nyt sentään Mobilistissa! 
20 €

Julkaistu

Kotka kolmannesta ulottuvuudesta

Mobilisti Lumo Automotive

Lumo Automotive ja 1939 Adler Typ 10 ”Autobahn” -Suomessa

Graafisen osaston korviin kantautui huhu, että oman kunnan alueella on työn alla 1939 Adler. Pitihän sitä lähteä katsomaan Nurmijärven Karhunkorven teollisuusalueella toimivan Lumo Automotiven verstaalle.  

Teksti: Matti Ouvinen kuvat: kirjoittaja ja Mobilistin arkisto

Alkuperäinen tarina on julkaistu Mobilistissa 2/2023.

Mobilisti Lumo Automotive

Vuonna 2019 aloittanut Lumo Automotive tunnetaan enemmänkin custom- ja rodipajana, mutta alusta asti sen hallissa on tehty asiakkaille myös haastavia entisöintejä ja jopa tuning-puolen koritöitä. Lumon ja sen perustajan, Jussi Luntamon, erikoisalaa ovat juuri haastavat peltityöt.  

Muutamassa vuodessa firma on kasvanut työllistämään seitsemän henkeä, vaikka esimerkiksi maalaukset ja verhoilut teetetään alihankkijoilla. Töitä on Luntamon mukaan tälle porukalle tiedossa useammaksi vuodeksi eteenpäin. 

Helmikuussa verstaalla oli työn alla mm. Cadillac Eldorado Biarritz, varhainen pyhimys-Volvo korinumerolla 123, parin rodin kokoonpano ja kunnianhimoisia customeja – ja ääriharvinainen 1939 Adler Autobahn. Toinen Adler-entisöinti, avo-Trumpf, oli juuri käyntimme aikana maalaamossa. 

Mobilisti Lumo Automotive

Daada-daada 

Ensimmäinen varsinainen autobahn – suomeksi moottoritie – valmistui 1932 Kölnin ja Bonnin väliin. Hitlerin kansallissosialistit panostivat moottoritieverkostoon, ja vuoteen 1936 mennessä niiden rakentaminen työllisti 130 000 henkeä. 

Adlerin huippumalli, 2,5-litrainen virtaviivamuotoiltu tyyppi 10 sai luonnollisesti lisänimen “Autobahn”. Adlerin tuolloinen pääsuunnittelija Karl Jenschke oli työskennellyt aiemmin Steyrillä Hans Ledwinkan alaisena ja vastannut pienestä Steyr “Baby” 50:stä ennen siirtymistään Adlerin palvelukseen.  

Mobilisti Lumo Automotive

Adler 10 “Autobahn” oli paitsi muotoilultaan tuoreinta tuulta, myös teknisesti moderni; siinä oli nelipyöränestejarrut ja neljä eteenpäin vievää vaihdetta. Erillisjousituksessa oli edessä päällekkäiset tukivarret ja takana heiluariakseli. Sähkötkin olivat saksalaisille poikkeuksellisesti 12 voltin järjestelmällä. Sen ajovaloilla olisi voinut pärjätä moottoritienopeuksissakin. 

Autobahn oli saatavissa isolla kattoluukulla varustettuna neliovisena limousinena (tutummin sedan) ja avoautona. Lisäksi mallistossa oli yksittäiskappaleeksi jäänyt sport coupe. Nelioviset kokoteräskorit tulivat Ambi-Buddilta, erikoismallit pääosin Karmannilta. Kantavana rakenteena oli järeillä runkopalkeilla varustettu pohjalevy. Auto saatiin tuotantoon loppuvuodesta 1937, ja sodan pysäyttäessä linjat vuonna 1940 vain 5 295 Adler Autobahnia oli valmistunut – valtaosa neliovisia sedaneita.  

Mobilisti Lumo Automotive

Aihio oli kuulemma jo ennestään pilattu, joten rikos ei ole suuri. 1946-48 Lincoln Continental muuttaa muotoaan Lumon peltiartesaanien käsissä. Konseptiauto kantaa nimeä ”Illusion”. Voimalinja V12-Jaguarista on jo paikallaan taka-akseleineen. Avokatto on suoraan 2000-luvun Audi A4:stä!

Mobilisti Lumo Automotive

Adler-tehtaan johtoa ihmettelemässä Typ 10:n mallia. Toisena vasemmalta pääsuunnittelija Karl Jenschke.

Suomessa Adlerin maahantuojana toimi Korpivaara & Halla. Vuoden 1939 autonäyttelyluettelon mukaan sen hinta oli 89 000 markkaa; samalla rahalla sai keskikokoisen amerikanvaunun – eikä tarvinnut tyytyä Fordiin tai Chevroletiin, vaan saattoi ottaa pienen Packardin tai kasikoneisen Buickin, Hudsonin tai jopa remmiahdetun Grahamin!  

Mobilisti Lumo Automotive

Yksi sedan-mallisista Suomi-autoista kuvattuna vuonna 1948, lipputanko ja kaikki!

Mobilisti Lumo Automotive

Johtaja Korpivaara esittelee Adler 10 Cabriota presidentti Svinhufvudille.

Ansiokkaan Citroën Suomessa -kirjan tekijöihin kuuluva Antti Pitkänen kertoo, että Korpivaaran maahantuontitilastoissa Autobahneja on kuusi. Ensimmäinen tuli jo tammikuussa 1938; uuden mallin tuotanto oli alkanut vasta myöhään syksyllä. Se myytiin insinööri Aleksi Patamalle – Eltsun kilpailuistakin tunnetulle automiehelle. Yksi kuudesta autosta tuhoutui maahantuontivaraston tulipalossa, joten liikenteeseen asti autoista päätyi viisi. Autoista neljä oli sedaneja ja yksi avo, joka on säilynyt, mutta myyty maasta. Lisäksi luettelossa on yksi cabrio-limousineksi kirjattu, mutta sellaista korimallia ei Autobahnista ollut. Muiden kohtaloista emme tiedä, mutta Esko Rahkosen laanilla oli ainakin yksi umpikorinen yksilö.  

Mobilisti Lumo Automotive

Suomi-avoauto, jolla mm. Jaguar-miehenä tunnettu Erkki Blomroos liikkui 1950-luvun lopulla. Ehkä rättikattoja tuli kaksikin; jos Cabrio-Limousineksi kirjattu auto olikin kuitenkin avo?

Perheauto piirityksestä 

Lumolla työn alla oleva auto tuli Suomeen perintönä Virosta. Se oli jäänyt Neuvostoliittoon saksalaisilta Leningradin piirityksen aikana, ja tyypilliseen tapaan otettu käyttöön neuvostojen maassa. Siellä se oli ajossa sosialismin kaatumiseen asti – ja sen huomaa. Suomeen auto tuli Tartosta kymmenisen vuotta sitten. Se on ollut saman suvun omistuksessa 1950-luvulta lähtien!  

Lumo Automotive Mobilisti
Mobilisti Lumo Automotive

On vaikea kuvitellakaan, kuinka hankalaa Adlerin kanssa eläminen on ollut sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa – ei ettäkö siihen olisi lännestäkään saanut helposti osia tehtaan autotuotannon loppumisen jälkeen. Autoa on tekohengitetty ja paikattu antaumuksella, ja koko pohja ja korin alapuolisko on yhtä ratsupaikkaa toisen päällä. Koska mahdollisuutta sähköhitsaukseen ei Neuvostoliitossa aina ollut, suuri osa paikoista on rätkitty paikalleen kaasulla, joten pintapellitkin ovat paikoin varsin aaltoilevat. Neuvostoaikana auton keulaan oli peruuttanut kuorma-auto, mutta jostain suhteita käyttäen oli onnistuttu hankkimaan hajonneiden etulyhtyjen tilalle ehjät Boschin lampunlasit! 

Mobilisti Lumo Automotive

Alkuperäisen moottorin antauduttua – kuulemma vasta 80-luvulla – Adler on liikkunut Willysin sivuventtiilikoneella. Sen täytyi siis olla lend lease -Jeepistä peräisin. Willys-moottori on yhä käyntikuntoinen. Vaihteistosta löytyi useita korjattuja rattaita, mutta voimansiirtopaketti on kokonaisuudessaan tallella. Saksalaisen Adler-kerhon kautta auton nykyinen omistaja on onnistunut hankkimaan autoon kuuluvan 2,5-litraisen kuutosen ja muita puuttuvia osia. 

Runko-pohjakombinaation korjaaminen vaikuttaa täysin kuolleena syntyneeltä ajatukselta; ensin pitäisi purkaa lukemattomia paikkoja ja niiden alla olevia paikkoja, jonka jälkeen jäljellä olisi jotain rippeitä, eikä edes mallia. Tässä vaiheessa moderni teknologia tulee apuun. Lumolla päätettiin tehdä 3D-mallinnos pohjalevystä – ja samalla koko korikuorilosta. 3D-mallista saadaan kaikkien pokkauksien ja palkkien mitat tarkasti, jolloin korin yläosa pitäisi voida istuttaa uuden takaisinmallinnetun pohjalevyn päälle.  

Mobilisti Lumo Automotive

Laserajan apuja 

3D-skannauksen teki Ruuvauspaja/JKM Innovations Oy kädessä pidettävällä Artec Leo -skannerilla. Sen tuottamasta datasta saatiin kolmiulotteinen malli koko korista. Siitä saadaan mitat uusien osien valmistamiseen, ja se toimii myös dokumentointina auton nykytilasta. Koritöihin erikoistuneella Lumolla on aiemmin 3D-skannauksien pohjalta esimerkiksi NC-koneistettu puusta mallinteita autojen peltiosien valmistamiseen. Ruuvauspaja taas on käyttänyt skannausta paitsi korjauspeltien mallintamiseen, myös kilpa-autojen turvakaariin. Kori skannataan, josta saadaan kaikki pinnat, sisälle mallinnetaan kaariputket CAD-ohjelmistolla ja suunnitellaan turvakehikko etukäteen mutkineen ja viisteineen. Valmiiksi taivutetut ja päistään oikeanlaisiksi laserleikatut putket on helppo kasata paikalleen. 

Mobilisti Lumo Automotive
Mobilisti Lumo Automotive

Tehtaan lehdistökuva alustasta on ehkä avuksi, mutta 3D-kuvaa voi pyöritellä ja zoomata mielensä mukaan.

3D-skanneri pystyisi parhaimmillaan jopa kymmenesosamillin tarkkuuteen, mutta se ei ole korin skannaamisessa tarkoituksenmukaista. Mattapintainen, esimerkiksi pohjamaalattu pinta on paras luettavaksi, siinä ei ole laseria häiritseviä kiiltoja. Itse skannaus ei ole vaikein tehtävä, vaan sillä saadun tietomäärän käsitteleminen, joka vaatii tietokoneelta todellista vääntöä. Ohjelmistot ja välineet eivät ole vielä harrastelijalle järjellisissä hinnoissa, mutta palveluja tarjoavat useatkin firmat. Laitteet voidaan tuoda paikan päälle, eivätkä kustannukset ole mahdottomia – etenkin jos täytyy tehdä korvaavia osia tyhjästä johonkin harvinaiseen kohteeseen. Sellainen on esimerkiksi Adler Autobahn, joka vielä ehkä joskus liikkuu jälleen Viron kilvissä. 🚗

Viiden nippu 80-luvun Mobilisteja

80-luvun Mobilistit

Arkistojen aarteet!
5 lehden nippu suoraan kotiin.
20 €
Autokuvia Suomesta Eilinen ei ruostu II

Eilinen ei ruostu II

100-sivuinen erikoisalbumi, vielä muutama jäljellä.
16 €
Viiden nippu Senioreja

Senior-nippu

Viiden lehden voimalla aikamatka autoiluun ennen vuotta 1962!
Lehdet suoraan kotiin.
20 €
Viiden nippu 2000-luvun Mobilisteja

2000-luvun Mobilistit

Automaailma muuttui vauhdilla 2000- ja 2010-luvulla – mutta ei nyt sentään Mobilistissa! 
20 €
Julkaistu

Sähköistä suhinaa – Saab 99 EMS

Mobilisti Saab 99

Saab 99 oli ruotsalaistehtaan kurotus keskiluokkaan. 99 EMS tarjosi ruiskumoottorin tehoa ja miellyttäviä mukavuusvarusteita 70-luvun menestyville miehille. Ajettavuus, muotoilu ja edistykselliset turvaratkaisut tekivät siitä aikansa kunnianhimoisimman Saabin.

Teksti: Matti Ouvinen kuvat: Janne Halmkrona

Juttu on julkaistu aiemmin Mobilistissa 3/2012. Tilaa Mobilisti!

Mobilisti Saab 99

Olemme Liedossa. Katsastuskonttori WP-Katsastuksen Jouko Pursiainen luovuttaa meille Saabin avaimet. Pihalla odottaa erittäin 70-lukuisen vihreä 99 EMS. Tismalleen saman värinen oli Tekniikan Maailma 3/74:n parivertailussa ruiskumoottorisen Volvo 144 GL:n kilpakumppanina.

Jos on ulkoinen väritys aitoa asiaa, jatkuu 70-luvun teema sisätiloissakin. Emssin konttori on hyvin ruskea. Älkää säikähtäkö, Saabin sisusta on positiivisessa mielessä 70-lukuinen ja aikakautensa tyylistandardit huomioiden erittäin tyylikäs. Oviin integroidut kynnykset helpottavat sisään astumista ja kaksiovisen korin ukset ovat pitkät. Henkselimäisillä nahkaräimäleillä koristellut penkit ovat ruskeata froteemaista kangasta, joka vaikuttaa erittäin kestävältä ja tukevatekoiselta, toisin kuin monissa muissa 70-luvun autoissa. Takapenkkiläisille on oikein keskikyynärnojakin. Yleinen laatuvaikutelma on muutenkin hyvä. Muovi ei ole sitä 70-luvun kauheinta natinamuovia.

Kokonaisuus vaikuttaa sekä suunnitellulta että muotoillulta, ovipahvien linjat jatkuvat ikkunapilareina ja muotoilu mahdollistaa ikkunan puoleisen käden lepuuttamisen omalla painollaan ovipahvin ”hyllyllä”, johon muuten rystyset kopisevat ikävästi ikkunaveiviä käytettäessä. Saabille tärkeää amerikanvientiä ajatellen ilmanvaihdon katkaisijoissa lukee idioottisymbolien sijasta selvällä englannin kielellä mitä virkaa kukin nuppi toimittaa. Pohjoisiin olosuhteisiin suunnitellussa autossa on jopa takaikkunalle oma huurteenpoistosuuttimensa hattuhyllyllä.

Saabismin hengessä virta-avain sijaitsee keskikonsolissa, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Kuten toimivalta autolta saattaa odottaa, moottori käynnistyy suuremmitta draamoitta, ja suunnistamme kohti Turkua, josta pitäisi löytyä sopivan 70-lukuista kaupunkimiljöötä auton taustalle; Turun tautina tunnettu ilmiöhän riehui valloillaan juuri Saabin syntymävuosikymmenellä.

Maantieltä moottoritielle kiihdyttäessä ruiskumoottori saa laukata. Suorituskyky tuntuu tarpeeksi ripeältä jopa nykyliikenteeseen, ja vaihteistossa on – etuvetoiseksi autoksi – napakan mekaaninen tuntuma ja lyhyet liikeradat. Lyhyen tuntuiset ovat välityksetkin, ja 120 km/h nopeudessa moottori kiertää jo neljän tonnin tietämillä.

Saabin komentosillalla on oikeastaan miellyttävä olla, moottoritie on kuuma ja matka taittuu. Toteamme istuimet kuvaajan kanssa yhteen ääneen huomattavasti paremmiksi kuin esimerkiksi toimituksessamme kuvausautoina suosittujen PSA-konsernin Parlingoissa.

Suuntavakaan ja tukevan tuntuinen tunnelma muuttuu entisen pääkaupungin sykkeessä. Tehostamaton ohjaus vaikuttaa kovin jäyhältä ja kankealta, ja kaarteista kiihdyttäessä voiman välittäminen tienpintaan tuntuu ratissa selkeänä vetelynä. Jarru- ja kaasupoljin ovat hyvin lähekkäin, jälkimmäinen jopa niin kiinni keskitunnelissa, että isokenkäisellä saattaisi tulla vaikeaa.

Koeajomme Uudenkaupungin tehtailla valmistettu yksilö rekisteröitiin ensimmäiselle omistajalleen 30.4.1974, ja se sai päädyissä yhä roikkuvat ACN-399 -rekisteritunnukset. Seurasi pitkä aikakausi helsinkiläisen Jukka Kalervon omistuksessa. Kalervolta auto siirtyi vuonna 1996 Kemiin Kyösti Helmelle, joka saattoi auton museorekisteriin vuonna 2004. Muutamien lyhyempien omistussuhteiden jälkeen auto on nyt saanut omistajakseen lietolaisen katsastusaseman.

Gudmund

Saabin pääsuunnittelija Sixten Sason alkoi suunnitella Saabille suurempaa seuraajaa jo 50-luvun puolivälissä. Eihän kukaan olisi uskonut, että 92:n perusmuoto sinnittelisi tuotannossa niinkin pitkälle kuin vuoteen 1980.

Tulevan Saab 99:n muotoa oli nähtävissä jo varhaisessa kaksiovisen kansanauton prototyypissä, joka sai kylpyankkamaisen mallinsa mukaan nimen ”Le Canard”, Ankka. Varsinaisen kansanauton valmistamisessa ei Saabilla nähty järkeä. Pieni tehdas ei koskaan pääsisi suurimittaisen sarjatuotannon tarjoamiin mittakaavaetuihin, jotka olisivat pikkuautoluokassa ensiarvoisen tärkeitä hinnan painamisessa mahdollisimman alas.

60-luvun alussa suunnitelmat lopulta alkoivat kristallisoitua Sasonin ja hänen oikeaksi kädekseen palkatun Björn Envallin aivoissa. Hyvin varustellun keskiluokan auton rakentamisesta tehtiin Saabin johtokunnassa päätös keväällä 1964; projektin deadlineksi määriteltiin vuosi 1968. Saabilla uusi auto sai työnimen Gudmund, tehtiinhän projektipäätös kyseisen nimipäiväsankarin merkkipäivänä.

Testimuuleiksi rakennettiin neljä 20cm levennettyä 96:sta, joiden pinnan alle mahtui 99:n alusta. Nämä rupisammakoiksi ristityt punkerot näyttivät varsin uskottavilta, kunnes rinnalle ajoi tavallinen kajakkikaksikko. Kaksi 99:n koemallia taas varustettiin Daihatsun merkeillä, jotta niitä luultaisiin Ruotsissa tuiki tuntemattoman itämaisen merkin prototyypeiksi. Varsinaisten esisarjan autojen koeajoja suoritettiin vuodesta 1965 lähtien mm. Pohjois-Suomessa ja Puolassa. Vuonna -67 Saab 99 oli valmis esiteltäväksi yleisölle Tukholman Teknorama-näyttelyssä. Auto tuotiin markkinoille kaksiovisena sedanina; jo ennen esittelyä menehtyneen Sixten Sasonin alkujaan visioima combi coupé nähtiin vasta vuosia myöhemmin.

Mobilisti Saab 99

Moottori

Alusta asti oli selvää, että tuleva Saab 99 liikkuisi nelitahtisen moottorin voimin. Sellaista ei Saabilla ollut, eikä pieni autotehdas omannut resursseja sellaisen kehittämiseen. Wankel-moottorinkin perään haikailtiin, kuten kaikissa muissakin kunnianhimoisissa autotehtaissa, mutta haaveet kuopattiin varhain.

Kuten monesti ajoneuvohistorian aikana, tutut nimet pulpahtelevat esiin lähes kaikissa yhteyksissä. Avuksi Saabin moottoriongelmaan rekrytoitiin moottorisuunnittelun mahtimiehen, Harry Ricardon suunnittelutoimisto Englannista. Ricardo & Co. Engineers Ltd. alkoi kehittää 1,2-litraista rivinelosta, joka oli varustettu kannen yläpuolisella nokka-akselilla. Prototyyppejä testattiin myös Saab 96:sten keulilla, ja pian iskutilavuutta suurennettiin 1,5-litraan.

Kalliit konsulttipalvelut maksoivat pienelle tehtaalle paljon. Ricardon brittisuhteiden avustuksella Saab päätyi yhteistyöhön Standard Triumphin kanssa. Triumphin moottoriosasto kehitti voimanlähteen valmiiksi. Siitä tehtiin myös 1,7-litrainen versio, ja alusta asti optiona oli samoihin komponentteihin perustuvan V8:n valmistaminen. Tästä seurasi myöhemmin Triumph Stagin V8, ja ajateltiinpa ennen energiakriisiä Saabillakin veekasin valmistamista.

Kun Saab 99 esiteltiin, oli konepellin alla 45 asteen kulmaan kallistettu 1,7-litrainen rivinelonen. Läpihengittävällä sylinterikannella varustetussa moottorissa oli kannen yläpuolinen nokka-akseli ja erityisesti kylmiä oloja silmällä pitäen suunniteltu Zenith-Stromberg -kaasutin. Voimansiirtona oli Saabin modifioima Triumphin vaihteisto, jonka yhteydessä oli – kummallista ja tarpeetonta kyllä – vapaakytkin.

Turvallisuutta Ruotsista

Saab 99 oli ensimmäisiä autoja, joissa turvallisuusnäkökohtia huomioitiin laajalla rintamalla. Ruotsalaistehdas oli perinteidensä mukaan keskittynyt alustan suunnittelussa turvalliseen ja vakaaseen käytökseen etenkin liukkaissa olosuhteissa. Auton raideleveys oli huomattavan suuri sen akseliväliin nähden. Leveys toi väljyyttä myös sisätiloihin.

Ohjausakseli oli nivelöity kahdesta kohtaa, minkä ansiosta sen oli tarkoitus taipua kolaritilanteessa. Nelipyörälevyjarruilla oli tehostin ja ne olivat kaksipiiriset. Käsijarru oli toteutettu kahdella etupyöriin erikseen vaikuttavilla rummuilla, joita saattoi hyvinkin käyttää hätäjarrutuksen apuna.

Kolariturvallisuutta ajatellen polttoainetankki oli sijoitettu takapyörien väliin keskelle autoa, ja korin etu- ja takaosissa oli törmäysenergiaa sitovat vyöhykkeet. Sisäkatto, kojelauta, ratin keskiö ja katto- ja ikkunapilarit olivat pehmustettuja matkustajien suojaamiseksi. Tuulilasi oli erikoispaksua laminoitua lasia.

Turvavarusteiden kehittely jatkui. Vuonna -71 valojen pyyhinpesurit tulivat vakiovarusteeksi kaikkiin 99-malleihin. Seuraavana vuonna autot saivat USA:n markkinoilla pakolliset turvapuskurit; teräspalkkiin kiinnitetty kumipäällysteinen muovikenno palautui törmäyksen jälkeen takaisin muotoonsa. Itse puskuri oli kiinnitetty tukeviin rakenteisiin, jonka ansiosta auto selvisi Amerikan viiden mailin törmäystestivaatimuksesta. Samana vuonna autoihin tuli termostaattiohjattu lämmitetty kuljettajan istuin, joka lämpeni automaattisesti, mikäli lämpötila alitti 14 astetta. Sittemmin penkit saivat niskatuet ja esimerkiksi EMS-malli lasikuituisen sisäkaton, joka toimi paitsi turvarakenteena, myös lämpöä eristävänä kerroksena.

Mobilisti Saab 99

Isompi moottori

Turvarakenteet kostautuivat ylipainona. Ysiysin suorituskyky jätti paljon toivomisen varaa, olihan Saabilla rallimenestyksen ansiosta urheilullistakin mainetta. Vuodelle 1971 moottori kasvoi 1,85 litraan. Vuoden -72 mallistosta pienempi moottori poistui jo kokonaan. 88 hevosvoiman teho ei sekään antanut aihetta juhlaan. Lisää potenssilääkettä saatiin, kun tammikuussa 1972 lanseerattu Saab 99 EMS näki päivänvalon. Samalla esiteltiin myös Saabin 2-litrainen moottori.

Uudessa Södertäljen tehtaassa valmistetun kaksilitraisen suunnittelulähtökohtana oli tietenkin 1,85-litran Triumph-/Ricardo-moottori. Saabin oma kone sai sylinterien väliin erilliset jäähdytyskanavat. Sylinterin halkaisijaa kasvatettiin ja sekä runko- että kiertokangenlaakereita suurennettiin. Öljynsuodatin siirtyi erillisen välikappaleen avulla parempaan paikkaan ja vesipumppu oli tehokkaampi. Lohko oli 10 milliä korkeampi ja männät korkeammat jolloin männänrenkaat olivat alempana ja pysyivät viileämpinä. Sylinterikansi oli täysin uusi, sekä kiinnityspulttien järjestelyn että palotilan osalta. Niin nokka-akselinsiltaa kuin kannen kiinnityspulttejakin oli parannettu.

EMS-version koodikielen takana olivat sanat electronic, manual ja special. Vain kaksiovisena tarjottu malli oli urheilullinen ja eurooppalaisittain korkeasti varusteltu. Urheilullisemmasta alustasta huolehti jäykemmät jouset, leveämmät vanteet ja teräsvyörenkaat. Etupäässä EMS erottui H4-valoilla ja erityisellä EMS-maskilla. Kylkiä ja peräpeiliä koristivat luonnollisesti EMS-embleemit.

Kuljettajan sormenpäiden ilona oli nahkapintainen ohjauspyörä. 110-hevosvoimaisen moottorin ravitsemisesta huolehdittiin Volkswagenin nelostyypeistä tutulla sähkösalkun ohjaamalla Bosch D-Jetronic -polttoaineensuihkutuksella; vuodelle 1975 ruiskuksi vaihtui modernimpi L-Jetronic. Vuodelle -74 2-litrainen moottori saatiin sekä kaasutin- että ruiskuversiona myös muihin 99-malleihin. Selkeyden välttämiseksi 99:n tavallisissa ruiskumalleissa käytettiin mekaanista K-Jetronicia.

Mobilisti Saab 99

EMS motorsportissa

Saabin autourheilumenestys oli ollut pitkään 96:n varassa. Kaksitahtimoottorin korvannut Fordin V4 oli osoittautunut yllättäväksi virityspotentiaaliltaan ja porkkanasorvin korkea maavara ja hyvä käsiteltävyys olivat vielä 70-luvun alkuvuosina kovia aseita; ansionsa oli tietysti myös Saabin kuljettajilla. Uuden 99-mallin tehtaan rallidebyyttiä saatiin odottaa vuoteen 1974, kun Lasse Jansson kilpaili ykkösryhmän EMS:illä Tunturirallissa. Kilpailu päättyi keskeytykseen. Ysikuutonen jatkoi yhä Saabin tärkeimpänä ralliaseena.

Todellinen yritys 99 EMS:in kanssa alkoi loppuvuodesta 1975, kun Saab esitteli nelosryhmän Saab 99 EMS Rallyn. Sen voimanlähdettä oli ruuditettu tehtaan moottoriosaston suunnittelemalla neliventtiilisellä tuplaylänokkasylinterikannella. Rallyjen ruokinnassa kokeiltiin sekä Lucaksen ruiskua että perinteisiä tupla-Webereitä, joista jälkimmäiset osoittautuivat epäilemättä käytännössä paremmiksi.

Moottorista kerrotaan irrotetun 220 hevosvoimaa. Sinällään kunnioitettava lukema oli silti liian vähäinen ylipainoiselle 99:lle, varsinkin kun suurempien tehtaiden kilpailijat korottivat hevosvoimapelissä panoksia yhä kiihtyvällä tahdilla. Etupainoinen ja -vetoinen 99 oli myös haka aliohjautumaan, eikä tätä tendenssiä vastaan voinut taistella käsijarrullakaan, se kun vaikutti etupyöriin.

Silti Stig Blomqvist saalisti nelosryhmän EMS:ille voiton Belgian Bougles de Spa -rallista talvella 1976. Seuraavan vuoden Ruotsin rallissa Blomqvist otti yleisluokan voiton. EMS:iä ajatettiin sekalaisissa ralleissa vuoteen -77 asti. Simo Lampinen osallistui toisella Scan Auton rallitiimin rakentamalla EMS Rallyllä Suurajoihin 1977, mutta keskeytti vaihteistovikaan – miehen itsensä mukaan niin huonolta sijoitukselta, että onneksi keskeytti.

FIA:n luokitusta varten kuusitoistaventtiilistä moottoria olisi pitänyt valmistaa 400 kappaleen erä kahden vuoden aikana, mikä osoittautui pienelle valmistajalle mahdottomaksi panostukseksi. Sitä paitsi Trollhättanissa kehiteltiin jo 8-venttiilistä turbomoottoria, joka sittemmin tasoittikin tietä puhallinvoiman esiinmarssiin ralliautoissa. 🚗

1974 Saab 99 EMS

MOOTTORI

Tyyppi: 4-syl. rivimoottori, sylinterikansi kevytmetallia, kannen yläpuolinen nokka-akseli, Bosch D-Jetronic -polttoaineen suihkutus, viisi runkolaakeria

Iskutilavuus: 1985 cm³, sylinterimitat 90 x 78 mm, puristussuhde 8,7

Teho: 110 hv (DIN)/5 500 r/min

Vääntömomentti: 166 Nm (DIN)/ 3 700 r/min

VOIMANSIIRTO

Nelivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, etuveto

OHJAUS

Hammastanko-ohjaus

JOUSITUS

Edessä: Erillinen, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset

Takana: Jäykkä akseli, eteen suunnatut viistot alatukivarret, panhard-tanko, kierrejouset

JARRUT

Edessä ja takana levyjarrut, alipainetehostin

KORIRAKENNE

Itsekantava kokoteräskori

Pituus: 4,37 m

Korkeus 1,44 m

Leveys: 1,69 m

Akseliväli 2,47 m

Raideleveys (e/t): 139/1,40 m

Omamassa 1 220 kg

Julkaistu

Malmi tarvitsee myös sinua!

Franklin Sport Sedan emblem Mobilisti 6/2016

Saksalainen ja suomalainen jalkapallojoukkue Malmin lentokentällä.

Mobilisti 6/2016 lähetettiin kaikille kansanedustajille. Tilaajia kehotettiin allekirjoittamaan kansalaisaloite Malmin kentän säilyttämisen puolesta. Tässä kuvakooste lehden sisällöstä.


🚗

Julkaistu

Kerta se on ensimmäinenkö?

Mobilisti Mustang autot vuoristossa

Uuden Mustangin Suomen hinnat on julkistettu. Fordin tiedotteissa ja siten monien lehtijuttujen kärkenä on toistunut se, että Mustang tulee myyntiin Euroopassa ensimmäisen kerran sen 50-vuotisen tarinan aikana. Ai että kuinka? Mustang jopa esiteltiin Suomessa.

Teksti: Matti Ouvinen Kuvat: Mobilistin arkisto, Ford

Tarina on julkaistu Mobilisti2000-lehdessä.

Mobilisti Mustang autot vuoristossa

Mustangin maailmanensi-ilta ei tapahtunut New Yorkissa 13. huhtikuuta 1964, jolloin Fordin toimitusjohtaja Lee Iacocca esitteli uutuuden medialle vuoden 1964 maailmannäyttelyalueella. Suomen Jyväskylässä Mustang oli ollut kansan ihailtavana jo edellisenä päivänä. Jyväskyläläinen Ford-jälleenmyyjä Are Oy järjesti 12.4. Jyväskylän torilla autonäyttelyn, jonka vetonaulana oli uusi Ford-malli, josta oli juoruiltu autolehdistössä jo pitkään. Keskisuomalainen-lehdessä autosta oli jo edellisenä päivänä otettu kuva ja kattava selvitys uutuudesta.

Mustang otettiin Suomessakin tuontiohjelmaan. Niitä myytiin ensimmäisinä vuosina vähintäänkin kymmeniä. Tuonti jatkui myös vuonna 1973 esitellyn kutistuneen Mustang II:n myötä ainakin muutaman auton vuosivauhtia, vaikka USA:n Ford-tuotteiden maahantuonti tyrehtyi 70-luvun loppua kohden lähes kokonaan.

Mobilisti Mustang ja laulaja Ann-Christine

Laulaja Ann-Christinellä oli Mustang, muttei ajokorttia. Kuskina Lenne and the Lee Kings -yhtyeen Lenne Broberg.

Muualla Euroopassa Mustangin tärkeitä myyntimaita olivat mm. vauraat Sveitsi, Ruotsi ja Luxemburg. Pelkästään länsinaapurissa Mustangeja myytiin satoja, ellei yli tuhat jo 60-luvulla.

Ranskalaisille Mustang oli 60-luvulla amerikkalaisen cooliuden symboli. Ranskan Danny, Johnny Hallyday ajoi Mustangilla sekä siviilissä että vuoden 1967 Monte-Carlo -rallissa. Serge Gainsbourg levytti Mustangista kertovan kappaleen (1968) ja Mustang oli pääosan esittäjänä Claude Lelouchin elokuvassa Mies ja nainen (1966). Meillä Suomessa Mustangin omistajia mm. Spede Pasanen ja pop-tähti Ann-Christine.

80-luvun uustuonnin myötä ponihanat aukesivat myös epävirallista tietä, ja Mustangeja laukkasi Suomeen kiihtyvää tahtia, mutta joinain vuosina myytiin muutamia uusiakin Mustangeja. Eniten 80-luvun lopun juppivuosina. Vuonna 1991 Fox-koppaisia Mustangeja myytiin Autotuojat ry:n tilastojen mukaan Suomessa kokonaista 42 kappaletta.

Umpimallisen Mustangin lähtöhinta Suomessa on 52 746,47 €.

Mobilisti Mustan Keski-Suomalainen

Keskisuomalainen 12.4.1964

Näyttelyä mainostettiin Keski-Suomen lehdissä.

Suomen Ford-mallistoa 60-luvun lopussa.

Mobilisti Mustang Spede Seura-lehden kannessa

Spede Pasasen avomallinen Mustang Convertible-65 on tunnettu.

Julkaistu

Jo retroiässä? Suomalaisten kilpurit Retromobilessa

Tämän vuoden Retromobile-näyttelyssä nähtiin myös suomalaista moottoriurheilun historiaa. Häkkisen, Salon ja Räikkösenkin formulamenestyksistä on ilmeisesti niin paljon aikaa, että ne ovat suuren yleisön silmissä historiaa ja klassikkoautonäyttelyyn kelpoa sisältöä.

Teksti: Matti Ouvinen

 

Mitä se kertoo arvostuksista, että Gerhard Bergerin ajopuvusta pyydettiin 7 500 euroa, mutta Räikkösen tai Schumacherin haalareille ei ollut listahintaa?

Autovalmistajille Retromobile on tärkeää imagonrakennusta, sillä valovoimainen historia ja autourheilumenestys ovat tekijöitä, jotka erottavat vanhat autotehtaat kiinalaisista. Toyotan osastolla oli nähtävänä mm. ensimmäisen polven Prius ja Kalle Rovanperän Yaris GR.

Skoda Octavia oli aina vähän ylikokoinen WRC-autoksi. Toni Gardemeisterin käsissä tämä auto saavutti mm. viidennen sijan vuoden 2003 Uuden Seelannin rallissa. Skodan museoon auto on talletettu Monte-Carlo -rallin asussa.

B-ryhmän 205 T16 muuntui myös aavikkorallien tarpeisiin Grand Raid -mallina. Ari Vatasen käsissä tällä otettiin Dakarin voitto vuonna 1987. Lisää voittoja Arille tuli sekä Peugeot 405:n että Citroën ZX:n ratissa.

Retromobilen teemanäyttely paneutui ranskalaisiin kuljettajiin, talleihin, moottori- ja autovalmistajiin autourheilun kuninkuusluokassa. Mika Häkkisen kausi 1994 kärsi ranskalaismoottorista, sillä Peugeotin V10 oli erittäin epäluotettava.

Joko Kimi Räikkösen Ferrari maailmanmestaruuskaudelta 2007 on klassikko? Näyttely-yksilöllä ovat ajaneet testeissä myös Felipe Massa, Luca Badoer ja Michael Schumacher.

Michael Schumacher mursi jalkansa ulosajossa Britannian GP:ssä 1999. Tuuraajaksi kuuden kilpailun ajaksi löydettiin Mika Salo, joka ajoi tätä F399:ä Itävallan, Saksan, Unkarin, Belgian, Italian ja Euroopan GP:ssä. Parhaana tuloksena oli kakkossija Hockenheimin radalla. Mitä kertoo arvostuksista, että Salon auton airboxin kyljessä lukee kuitenkin Schumacher?

Tällä McLaren F1 GTR:lläkin on eräänlainen Suomi-kytky. Se oli näytillä Helsinki Motor Showssa vuonna 1997, ja J.J. Lehto istui autosta kylmät tyypit. Järvilehdolle auto oli toki tuttu kilpuri jo edellisen vuoden Le Mans -voitosta.